Pasi Pitkäsen kertoma ja kuvittama Kadonneiden eläinten saari on vauhdikas seikkailutarina, joka vie Matiaksen ja barbarileijona Peten kaukaiselle meren saarelle. Kaikki alkaa siitä, kun Matiaksen pikkusiskolla Jennillä on syntymäpäivä, ja sen kunniaksi Matias vie hänet sirkukseen. Siellä on leijonia, ja kun lavalla on leijonanpentu, sirkustirehtööri kutsuu päivänsankarin silittämään sitä. Kesken toimituksen katosta ilmestyy hirviö, joka vie niin Jennin kuin pikkuleijonankin mennessään.
Matiaksen ja Peten ei auta muu kuin lähteä perään, joten vene työnnetään vesille. Matka viidakkosaarelle on pitkä, moottorikin sammuu. Perillä saaresta löytyy koko joukko outoja eläimiä, mutta missä ovat Jenni ja leijonanpentu? Jättiläismakit vievät Matiaksen vuoren huipulle, ja siellähän Jenni on hirviön vankina. Leijonan apua tarvitaan, ennen kuin Matias ja Jenni ovat päässeet pois vuorelta. Peten lapsi löytyy niityltä leikkimässä muitten leijonanpentujen kanssa. Silloin hirviö syöksyy viidakosta ja vie Matiaksen ja Jennin kainalossaan. Tarvitaan useamman eläimen apua, ennen kuin tilanteesta on selvitty.
Kirja tuo mieleen Viidakkokirjan ja Robinson Crusoen, mutta teksti ja kuvitus ovat nykyaikaa. Tekstiä ei ole liikaa, ja se sopii hyvin ääneen luettavaksi. Humoristinen sanailu ja kuvat tekevät teoksesta hauskan.
Matias ja Pete hyppäsivät rannalle. Saniaisten kätköistä pisti esiin
kaareva nokka ja utelias silmäpari. Matias säpsähti.
- Oletko sinä dodo? Satoja vuosia sitten sukupuuttoon
kuollut dodo?
- En ole. Tai olen. Elävä olen! lintu kaakatti. - En ole kuollut. Ei olla
kuolleita vaan eläviä, ja ollaan dodododododoja!
Isot, sivun tai aukeaman kokoiset kuvat loihtivat tunnelman esiin, milloin aurinkoisen ja leikkisän, milloin synkän ja hieman pelottavan. Pasi Pitkänen on kuvittaja ja graafikko, joka on kuvittanut Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjoja ja Timo Parvelan Patu-kirjoja sekä Parvelan ja Sortlandin Kepler62-sarjaa. Visuaalisesti teos tuo mieleen animaatioelokuvan ja ehkä tietokonepelien kuvamaailman.
Pidän siitäkin, miten tarinaan on upotettu eläinten suojelun näkökulma, joka varmaan herättää kysymyksiä ja keskustelua alle kouluikäisissä ja koulun jo aloittaneissakin lukijoissa. Hirviö onkin tarinan hyvis, joka on kerännyt saarelle eläimiä ja pelastanut näitä lajiensa viimeisiä kuolemasta sukupuuttoon.
Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari, 65 s.
Kustantaja: WSOY 2017
Kansi ja kuvitus: Pasi Pitkänen
MUUALLA sen ovat lukeneet Kia/Luetaanko tämä? ("kuvitus on kerrassaan huikeaa", myös video kirjan alkuosasta) sekä Kirjavinkit ("fiksu lastenkirja") ja Niina/Yöpöydän kirjat ("vauhdikas tarina").
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "seikkailu" ja saan toisen bingorivini, joka on merkitty ruudukkoon oransseilla tähdillä. Siihen olen lukenut seuraavat kirjat:
Hieno fontti: Saniainen kukkii juhannuksena
Valokuva: Niin kuin me olisimme kauniita
Seikkailu: Kadonneiden eläinten saari
Keltainen ja oranssi: Kuolema Kukko-onnen majatalossa
1. bingorivi löytyy täältä.
Onnittelut bingosta! Pasi Pitkäsen kuvitukset ovat todella hienoja, mutta tätä en ole vielä lukenut. Taidan lainata ihan vaan kuvituksen vuoksi, vaikka tarinakin vaikuttaa ihan kivalta. :)
VastaaPoistaKiitos. Kuvitus on tässä kirjassa tosiaan hienoa. Tarinassa on erityistä tuo linkki sukupuuttoon kuolleisiin eläimiin ja nyt häviämisvaarassa olevien pelastamiseen.
Poista