tiistai 25. joulukuuta 2018

Selma Lagerlöf: Joululahja ja muita kertomuksia

Joulun alla ja aikaan olen lukenut Selma Lagerlöfin lyhyistä tarinoista koottua kirjaa Joululahja ja muita kertomuksia. Teos tuo tuulahduksen vanhalta ajalta, sen jouluista ja legendoista, mutta sisältää myös kuvauksia vähäosaisten elämästä. Osa on lasten(kin) luettavaksi tarkoitettuja satuja, osassa on sen verran vakavampia sävyjä ja viittauksia aikuisten elämän asioihin, että pidän niitä enemmän aikuisille kirjoitettuina kertomuksina. 


Jouluisin ja omaelämäkerrallisin on teoksen nimikertomus, "Joululahja". Se kertoo joulunvietosta Mårbackassa, joka oli kirjailijan lapsuuskoti. Jouluiltana puuron jälkeen jaetaan joululahjat, ja tyttö odottaa malttamattomana, saako hän sen parhaimman lahjan, kirjan. Paketista paljastuu - ranskankielinen satukirja! Siinä on niin ihanat kuvat, että ne houkuttelevat tytön maailmaansa ja sitten sanakirjan avulla lukemaan koko kirjan. 
"Se että saa ranskankielisen kirjan on melkein pahempaa kuin ettei saisi kirjaa lainkaan. On aika vaikea pidättää itkuaan. Mutta onneksi silmiini osuu kirjan sivulla oleva kuva." 
"Koko jouluyön makaan katselemassa kuvia, varsinkin ensimmäistä, sitä jossa strutsit ovat. Siinä on kylliksi ajanvietettä moneksi tunniksi. 
Joulupäivänä, sen jälkeen kun olemme käyneet joulukirkossa, otan esiin pienen ranskan sanakirjan ja alan lukea ranskaa."
Kiintoisin kertomus on "Jouluruusun legenda". Vanha rosvomuori tunkeutuu luostarin yrttitarhaan ja kertoo, että on olemassa sitäkin ihanampi puutarha.
"... koko suuri Göingen metsä joka jouluyö muuttuu paratiisiksi juhliakseen meidän Herramme syntymähetkeä. Me metsässä asujat olemme nähneet sen joka vuosi, ja siinä yrttitarhassa olen nähnyt niin ihania kukkasia, etten olle tohtinut kohottaa kättäni niitä poimiakseni."
Hannu-apotti saa luvan vierailla puutarhassa maallikkoveljen kanssa. Hänen ihmeekseen keskellä metsää lumi katoaa maasta ja tanner alkaa vihannoida, jääkahleista vapautuneet kosket kohista ja perhoset istahtaa puiden oksille. Maallikkoveli kuitenkin huitaisee olalle laskeutunutta metsäkyyhkyä ja kiroaa. Samalla hyinen talvi palaa. Hannu-apotti saa sairauskohtauksen, mutta ehtii sitä ennen haparoida maasta sammalta ja pari juurimukulaa. Maallikkoveli istuttaa ne luostarin puutarhaan. Seuraavan talven jouluiltana niistä nousee lumiseen maahan vihreitä versoja ja kauniita, hopeanvaaleita kukkia.

Koskettavin kertomus on nimeltään "Rauha maassa". Perhe on viettämässä jouluaattoiltaa kaikessa rauhassa, talon isäntä istuu pöydän päässä ja hänen naimisissa oleva tyttärensä perheineen istuu pöydän ympärillä, kun tapahtuu jotain odottamatonta.
"Siinä talonväki istuu eräänä jouluiltana tuvassa pyhäinen rauha mielessään. Elikot ovat saaneet appeensa, on käyty saunassa, lattialle on levitetty olkia, on pukeuduttu parhaisiin, pöydällä palaa kaksi talikynttilää, ja pöydän päässä istuu isä ja lukee ääneen Jumalan sanaa. 
Hänen lukiessaan paimenten kumarruksesta ja enkelien rauhantervehdyksestä ovi avautuu, ei kokonaan, vaan ainoastaan niin paljon että joku, joka on ulkopuolella, pääsee näkemään sisään tulematta itse nähdyksi. Kohta sen jälkeen tunkeutuu tuulennopea olento sisään suurtupaan, sulkee huolellisesti oven jälkeensä ja panee sekä haan että salvan kiinni."
Käy ilmi, että sisään ryöminyt olento on nainen, jolla on pitkä harmaa tukka ja vaatteet pelkkää tuohta ja nahkaa. Paljon kärsinyt ja surkeannäköinen rääsyläinen on perheen tytär, joka kymmenen vuotta sitten, viikkoa ennen häitään, ryöstettiin teille tietymättömille. Nyt olento ei tohdi lähestyä ihmisiä, mutta talon vanha kissa tuntee hänet, asettuu syliin ja kehrää, ja kissalle nainen puhuu ja kertoo kaikkien kuullen, mitä hänelle oikein tapahtui, kun hän katosi.

Kaikkiaan kirjaan on valikoitu 14 kertomusta, joista mainitut "Joululahja" ja "Rauha maassa" on käännetty suomeksi ensimmäistä kertaa. Lähes kaikki muut on julkaistu aikaisemmin Selma Lagerlöfin Kootuissa teoksissa. Kertomusten kieli on vanhahtavaa, mutta nykylukijallekin se luo omanlaisensa vanhan tunnelmaan, jossa sadut ja legendat heräävät eloon. Niiden lukuhetkeen käy kynttilänhämyinen ja jouluntuoksuinen ilta, kun ulkona lumi kinostuu pihamaalla.

Selma Lagerlöf sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1909. Aikaisemmin olen kuunnellut äänikirjana hänen kansainvälisesti tunnetuimman teoksensa Nils Holgerssonin ihmeellinen matka.

      Selma Lagerlöf: Joululahja ja muita kertomuksia, 167 s.
      Kustantaja: WSOY 1986
      Suomentajat Mauri Hirvensalo ja Päivö Taubert
      Kansi ja kuvitus: Veronica Leo

KIRJAN lainasin kirjaston joulukirjojen esittelyhyllyltä.
HAASTE: Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste, johon luen mm. Nobelin saaneiden naisten kirjoja.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus Lagerlöfistä joulutunnelmointeineen!
    Nils Holgerssonin teema animaatiosta alkoi välittömästi soida korvamatona; tuo kauniisti toteutettu sarja oli varsin suosittu lasten keskuudessa.

    Hauskaa oli myös todeta, ettei kirja joululahjana ole suinkaan aikansa elänyt, vaan VAU kuului kahdesta ala-astelaisen, nuoren lukijan suusta, kun pakettien sisältö avautui..
    Mukavia välipäiviä kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja toivotuksista! Sinullekin hyvää tulevaa vuotta.

      Minulta on jäänyt näkemättä tuo Nils Holgersson -animaatio, mutta monet muistavat sitä tavalla, joka on saanut minutkin kiinnostumaan siitä. Ehkä sen voi joskus bongata television uusintana.

      Poista

Kiitos kommentistasi!