Lucy Barton on kahden pienen tytön äiti, joka on joutunut useaksi viikoksi sairaalaan. Kuumeisena sairaalan sängyssä maatessaan hän saa odottamattoman vieraan: Lucyn äiti saapuu New Yorkiin katsomaan tytärtään ja viettää hänen sänkynsä vieressä useita päiviä.
Elizabeth Stroutin romaanissa Nimeni on Lucy Barton vuorottelevat Lucyn ja hänen äitinsä keskustelut ja Lucyn muistot siihenastisesta elämästään. Viisi yhteistä päivää ovat tavattoman merkityksellisiä Lucylle, hän ei ole vuosiin nähnyt äitiään tai muuta lapsuuden perhettään. Nyt kun aviomies ei pääse sairaalaan ja pienet tyttäretkin harvoin tuodaan Lucyn vuoteen viereen, äidin saapuminen Illinoisista asti vakuuttaa Lucyn siitä, että äiti sittenkin, omalla tavallaan, rakastaa häntä.
Muistoissa ja keskusteluissa viivähtää Lucyn lapsuuskodin ääretön köyhyys, kylmä ja nälkä. Vielä pahempaa on niiden takia koettu vieroksunta ja ulkopuolelle jääminen. Strout luottaa lukijaansa: vähä vähältä, arkinen sattumus ja tarina tarinalta, Lucyn ja hänen sisarustensa lapsuusajan elämä avautuu. Tunteen kylmyyttä, puhumattomuutta, tapahtumia jotka ovat jääneet alitajunnan pimentoon. Lukijan mielessä aukkoinen kertomus täydentyy.
Toisella tasolla Lucy muistaa tiensä kirjailijaksi, muistaa mentorinsa, fiktiivisen kirjailijan Sarah Paynen, ja miten hänen omat kirjansa alkoivat saada hyvän vastaanoton.
"Sarah Payne sanoi: Jos tarinassasi on heikko kohta, käy kiinni rohkeasti, ota se hampaisiisi ja ravista, ennen kuin lukija huomaa."Kustantajan sivulla Stroutin romaani mainitaan alicemunromaiseksi, ja Munron novellit tulivatkin mieleen, kun luin Lucyn eleetöntä, viipyilevää ja arkista tarinointia. Jotain samaa naistenkeskeistä jutustelua ja jaettua kokemusta on kummallakin kirjailijalla, mutta samaan ihastuneeseen tilaan ei Elizabeth Strout minua vienyt kuin ensimmäiset lukemani Munron novellit. Nimeni on Lucy Barton on kuitenkin kelpo kirja, sen kieli on hallittua ja vähässä paljon ilmaisevaa, ja erityisesti henkilöidensä ihmissuhteiden vivahteita Strout kuvaa taitavasti.
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton, 164 s.
Kustantaja: Tammi (Keltainen kirjasto 490), 2018
Alkuperäinen: My Name Is Lucy Barton, 2016
Suomentaja: Kristiina Rikman
Kansi: Laura Lyytinen
Osallistun kirjalla Yhdysvallat-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan "New Yorkiin sijoittuva kirja".
Tämä on parhaimpia kirjoja, mitä olen lukenut tänä vuonna.
VastaaPoistaTykkäsin siitä, että kirjailija loi kuvia, jotka piti itse kuvitella loppuun.
Strout tosiaan antaa lukijan ajattelulle ja mielikuvitukselle tilaa - pidän siitä kirjoissa. Tämäkin on tosi hyvä kirja, vaikkei siitä sydänsuosikkia minulle tullutkaan. Hienoa, että sinä pidit siitä.
Poista