torstai 25. heinäkuuta 2013

Kimppalukumaraton II: Jälkilöylyä

Näin maratonin lenkkisaunan jälkilöylyistä muutama ajatus siitä, millainen vuorokausi oikein oli.


Lähdin matkaan heti puolilta öin jännittyneenä ja innoissani, mutta myös vähän varautuneesti. Kuuden tunnin harjoitusmatka pari viikkoa aikaisemmin ei ollut paras mahdollinen, into ja vire puuttuivat, mutta silti päätin kokeilla ihan oikeaa koko maratonia. Tämä olikin parempi ja mukavampi kokemus.

Öinen aloitus sopi minulle. Pääsin vauhtiin, ja kun kesken jäi Enni Mustosen viihteellinen sukuromaani, Koskivuori-sarjan toinen osa, tarina kutsui jatkamaan aamulla heti herättyä. Päivän aikaan luin lyhemmät kirjat ja pari novellia, ja ne menivät enemmän suorittamisen puolelle, jopa iki-ihana Pikku Prinssi. Vaikka tiesin, että lukunautinto on pääasia, maratoniin ryhtyminen merkitsi, että lukemista halusi jatkaa, vaikkei nyt olisi ihan hirveästi luetuttanutkaan. Kummaa! Lisäksi olisi tehnyt mieli viipyillä kunkin teoksen tunnelmissa ja ajatuksissa vähän pidempään, mietiskellä ja nauttia, ennen siirtymistä seuraavaan maailmaan.

Koitos päättyi Anni Polvan Tiina-kirjaan, joka oli taas sopivan kevyt ja vauhdikas väsyneenä lukemiseen. Aika loppui kolmisenkymmentä sivua ennen kirjan päätöstä, mutta ne lukaisin tänään työpäivän jälkeen.

Tämänkertaisella lukutunnelmalla minulle olisi todennäköisesti sopinut hyvin lukea koko ajan pitempiä, juonivetoisia, kevyitä ja viihteellisiä kirjoja, jotka olisivat pitäneet otteessaan tunti toisensa jälkeen. Ehkä jokin kitalaenpuhdistusnovelli aina väliin ja taas menoksi. Huomaan, että lyhyiden kirjojen jälkeen tarvitsen enemmän tilaa viipyillä kuin pitkien kirjojen jälkeen. Vai oliko tämänkertaiset lyhyet sellaisia, jotka erityisesti kutsuivat jäämään seuraansa pidemmäksi aikaa? 

Palaan ainakin lyhyesti blogissani Mustosen, Erpenbeckin ja Polvan kirjoihin, kunhan kirjoittamiseni saavuttaa lukemiseni. Sitä en vain lakkaa ihmettelemästä, miten muut maratoonarit lukevat jopa yli 1600 tai 1900 sivua vuorokaudessa. Kaikki ihailuni heille. Omaksi saaliikseni jäi vaatimattomat 621 sivua, kuten jo yöllä raportoin.

Sanoiko joku jossain, että puolimaraton ja tiiliskivi voisi olla seuraava juttu? Sitä voisi kokeilla kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!