keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Bjørnstjerne Bjørnson: Synnöve Päiväkumpu

Luin viimein lukulistallani pitkään olleen Synnöve Päiväkummun. Sen kirjoitti norjalainen kirjallisuuden Nobel-voittaja Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910) jo vuonna 1857. Latasin sen suomenkielisenä Project Gutenbergin sivustolta, jolta löytyy käännös vuodelta 1879.



Synnöve Päiväkumpu on romanttinen novelli Norjan maaseudulta. Nimihenkilö on Päiväkummun talon ainoa tytär, Synnöve, joka on lapsesta saakka herttainen ja hyväsydäminen tyttö, josta kaikki pitävät. Novellin alkulauseissa kerrotaan, mistä talo sai nimensä:
"Suuressa laaksossa toisinaan sattuu olemaan korkeampi paikka, johonauringon säteet vapaasti sattuvat aamusta aina myöhään iltaan asti. Ne, jotka asuvat tunturien juurella ja harvemmin saavat päivän paistetta, sanovat sellaista paikkaa päiväkummuksi."

Kuinka ollakaan, naapurissa oli talo, jossa oli Synnöveä vähän vanhempi poika Thorbjörn. Tämä oli puolestaan lapsesta asti pahankurinen ja villi ja isompana hänestä tuli kiivasluontoinen tappelija, jota pelättiin.
"Toisella puolen laaksoa korkean tunturin juurella oli talo, nimeltäKuusela, siksi sanottu, koska se oli keskellä kuusikkoa, mikä oli ainoakoko seudussa." --- "... muutamista kuusen kävyistä, jotka, kumma kyllä, olivat mukaan sekaantuneet, oli noussut tiheä metsä, mikä nyt varjosi kartanoa joka taholta."

Ei ole vaikea kuvitella, miten tarina etenee. Synnöve ja Thorbjörn tapaavat toisensa ensi kerran kylän kirkossa sen kokoisina, että he polvillaan kirkon penkiltä kurkistelevat toisiaan käytävän yli. Rippikouluikään tultaessa ollaan jo tutustuttu, mutta kummankaan vanhemmat eivät katso hyvällä nuorten kanssakäymisiä. Synnöven vanhemmat ovat syvästi uskonnollisia ja Thorbjörn hurjan pojan maineessa, joka pelottaa sekä tyttöä että vanhempia.

Kaikki muuttuu, kun Thorbjörn joutuu tappeluun ja lähes menettää henkensä. Poika vakavoituu, novellissa on nähtävissä hänen kehityskaarensa, ja Synnövekin ymmärtää omassa mielessään, miksi kukaan lukuisista kosijoista ei ole häntä miellyttänyt.

Synnöve Päiväkumpu oli viehättävä tarina, ja mielestäni sen viehätystä lisäsi vanha kieli, olihan lukemani käännös 1870-luvulta. Henkilökuvauksen lisäksi pidin luonnonkuvauksista ja maalaisromantiikasta paimenmajoineen ja metsäpolkuineen.
"Ja heidän silmänsä seurasivat savua, joka nopeasti ja iloisesti kiiriskeli ylös puhtaasen, hiilakkaan ilmaan, vaan hetken päästä seisahtui tuumailemaan, -- valui sitten laajaksi vaipaksi yli metsän, muuttui yhä ohuemmaksi, lopulta liehuvaksi hunnuksi ja hetken perästä tuskin silmääntuntuvaksi. Monta seikkaa juohtui samalla heidän mieleensä ja ajatuksensa kiitivät yli seudun."

TUNNELMAKUVA: Anders Askevold: Kesämaisema ja lehmiä (1860) (via Wikimedia Commons)

KIRJAN latasin ilmaiseksi e-kirjana tietokoneelle Project Gutenbergin sivustolta.

MUUALLA novelli on luettu ainakin Jokken kirjanurkassa

HAASTEET: Tämä on viimeinen lukemani kirja tänään päättyvään Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, josta kirjoitan koosteen vielä tänään. Lisäksi tämä sopii Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.


Bjørnstjerne Bjørnson: Synnöve Päiväkumpu. E-kirja.
Kustantaja: Project Gutenberg; digitoitu painetusta kirjasta: Weilin & Göös 1879

Alkuperäinen: Synnøve Solbakken 1857

5 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirjana, jossa on kaksi Björnstenen novellia: Morsiusmassi ja Synnove Päivänkumpu. Voisin lukea uudelleenkin ja enemmänkin Björnsteneä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama tunne, että Bjørnsonia voisi lukea enemmän. Nautin tämän laitoksen vanhasta kielestä, mutta uudempaakin olisi mielenkiintoista lukea. Valitettavasti en osaa norjaa.

      Poista
  2. Miten kiva, että luit Bjørnsonia! Viehättävä on juuri oikea sana kuvaamaan hänen novellejaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli ihan omanlaisensa tunnelma ja siinä voisi viipyä pidempäänkin.

      Poista
  3. Kiinnostavaa. Käykää Youtubessa kuuntelemassa: Ajopuut Synnöven laulu. Solistina Hannaleena Akkanen. Etsin kuvitukseksi norjalaisia maalauksia. Kiitos että luitte vanhaa käännöstä, jossa on kyseisen ajan henkeä niin paljon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!