Anna Fekete. Nainen. Rikospoliisi. Suomeen Jugoslaviasta lapsena äitinsä ja veljensä kanssa muuttanut. Pohjoisesta koulukaupungistaan vakinaisen paikan saanut.
Kati Hiekkapellon kolmannen poliisiromaanin Tumma alkuainekset ovat samat kuin hänen edellisten kirjojensa Kolibri (2013) ja Suojattomat (2014). Jälkimmäinen sai Suomen Dekkariseuran myöntämän Vuoden johtolanka -palkinnon. Tässä uusimmassa tapahtumien miljöö on kuitenkin ihan toinen. Anna matkustaa lomallaan Serbiaan, sen unkarilaisalueelle, jonne hänen äitinsä on palannut jo vuosia aiemmin. Matkan on tarkoitus olla pelkkää lomaa, äidin ja sukulaisten tapaamista, vanhojen ystävien kanssa vietettyä aikaa.
Mutta minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa? Heti alkuun Anna kutsutaan viinijuhliin, joissa hänen käsilaukkunsa varastetaan. Myöhemmin varas löytyy kuolleena joen varren pusikosta. Surma kuitataan hukkumisonnettomuudeksi. Piste. Annaa kuitenkin hämmentää se, ettei poliisi edes yritä tutkia asiaa ja rikoksen mahdollisuutta. Ohi mennen lausutut kommentit antavat hänen ymmärtää, että Serbian unkarilaisvähemmistön alueella asuvien romanien on vaikea saada oikeutta, hehän ovat vähemmistönä vähemmistössäkin. Ja sekös sieppaa Annaa, joka maahanmuuttajana kuuluu etniseen vähemmistöön ja on myös phjoismaalaista tasavertaista oikeuskäsitystä itseensä imenyt poliisi.
Kun surmatun löytäjä oli Annan isän hyvä ystävä ja kun kaupungin nykyinen poliisipäällikkö oli aikoinaan isän paras ystävä ja työtoveri, tapaukseen liittyy niin monia henkilökohtaisia säikeitä, että Anna ei voi olla tutkimatta romanimiehen surmaa, niin lomalla kuin onkin. Anna on myös päättänyt selvitellä isänsä Jugoslavian hajoamissodanaikaista kuolemaa ja siihen liittyvää mysteeriä, ja oudolla tavalla se alkaa linkittyä tähän lomamatkan aikana sattuneeseen kuolemaan. Kun Anna alkaa saada uhkaavia nimettömiä varoituksia ja joutuu vaaraan, mikään ei voi enää estää häntä.
Joen rannalla kuolleen miehen ja Annan isän kuoleman selvittämisen rinnalla Kati Hiekkapelto kuljettaa ajankohtaisia teemoja Euroopan yllättäneestä pakolaisaallosta ja siihen liittyvästä ihmiskaupasta, joista Serbia saa osansa. Omassa henkilökohtaisessa elämässään Anna joutuu uudella tavalla pohtimaan sitä, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Maahanmuuttajan juurettomuus ei hellitä sielläkään, mistä hän on syntyisin. Kun lisäksi rakkautta on ilmassa, jääkö Anna Serbiaan vai palaako hän loman jälkeen Suomeen?
Kati Hiekkapelto kirjoittaa hyvin ja vetävästi. Lisäksi hän tuo kirjoihinsa fiktion keinoin keskustelua maahanmuuttajuudesta, ihmisten pakoon lähdön syistä ja heidän tilanteestaan hyötyvästä rikollisuudesta. Romaanit avartavat sopivasti lukijansa näkökulmaa ajankohtaiseen aiheeseen tuomalla näyttämölle yksittäisten ihmisten (fiktiivisiä) tarinoita ja kokemuksia. Tässä kirjassa Serbia on vahvasti mukana, sen luonto, ihmiset ja ihmisten tapakulttuuri.
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA luettuna: Amman lukuhetki, Kirjasähkökäyrä, Kouvolan dekkaripäivät, Nuoren opettajattaren kirjablogi, Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat sekä kirjailijan haastattelu TV1:n Aamun kirjassa.
HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (2010-luku), Helmet (24. Kirjassa selvitetään rikos), Muuttoliikkeessä (olisiko lähinnä teemasta Kriisin jaloista)
Kati Hiekkapelto: Tumma, 300 s.
Kustantaja: Otava 2016
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Kati Hiekkapellon kolmannen poliisiromaanin Tumma alkuainekset ovat samat kuin hänen edellisten kirjojensa Kolibri (2013) ja Suojattomat (2014). Jälkimmäinen sai Suomen Dekkariseuran myöntämän Vuoden johtolanka -palkinnon. Tässä uusimmassa tapahtumien miljöö on kuitenkin ihan toinen. Anna matkustaa lomallaan Serbiaan, sen unkarilaisalueelle, jonne hänen äitinsä on palannut jo vuosia aiemmin. Matkan on tarkoitus olla pelkkää lomaa, äidin ja sukulaisten tapaamista, vanhojen ystävien kanssa vietettyä aikaa.
Mutta minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa? Heti alkuun Anna kutsutaan viinijuhliin, joissa hänen käsilaukkunsa varastetaan. Myöhemmin varas löytyy kuolleena joen varren pusikosta. Surma kuitataan hukkumisonnettomuudeksi. Piste. Annaa kuitenkin hämmentää se, ettei poliisi edes yritä tutkia asiaa ja rikoksen mahdollisuutta. Ohi mennen lausutut kommentit antavat hänen ymmärtää, että Serbian unkarilaisvähemmistön alueella asuvien romanien on vaikea saada oikeutta, hehän ovat vähemmistönä vähemmistössäkin. Ja sekös sieppaa Annaa, joka maahanmuuttajana kuuluu etniseen vähemmistöön ja on myös phjoismaalaista tasavertaista oikeuskäsitystä itseensä imenyt poliisi.
Kun surmatun löytäjä oli Annan isän hyvä ystävä ja kun kaupungin nykyinen poliisipäällikkö oli aikoinaan isän paras ystävä ja työtoveri, tapaukseen liittyy niin monia henkilökohtaisia säikeitä, että Anna ei voi olla tutkimatta romanimiehen surmaa, niin lomalla kuin onkin. Anna on myös päättänyt selvitellä isänsä Jugoslavian hajoamissodanaikaista kuolemaa ja siihen liittyvää mysteeriä, ja oudolla tavalla se alkaa linkittyä tähän lomamatkan aikana sattuneeseen kuolemaan. Kun Anna alkaa saada uhkaavia nimettömiä varoituksia ja joutuu vaaraan, mikään ei voi enää estää häntä.
Joen rannalla kuolleen miehen ja Annan isän kuoleman selvittämisen rinnalla Kati Hiekkapelto kuljettaa ajankohtaisia teemoja Euroopan yllättäneestä pakolaisaallosta ja siihen liittyvästä ihmiskaupasta, joista Serbia saa osansa. Omassa henkilökohtaisessa elämässään Anna joutuu uudella tavalla pohtimaan sitä, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Maahanmuuttajan juurettomuus ei hellitä sielläkään, mistä hän on syntyisin. Kun lisäksi rakkautta on ilmassa, jääkö Anna Serbiaan vai palaako hän loman jälkeen Suomeen?
Kati Hiekkapelto kirjoittaa hyvin ja vetävästi. Lisäksi hän tuo kirjoihinsa fiktion keinoin keskustelua maahanmuuttajuudesta, ihmisten pakoon lähdön syistä ja heidän tilanteestaan hyötyvästä rikollisuudesta. Romaanit avartavat sopivasti lukijansa näkökulmaa ajankohtaiseen aiheeseen tuomalla näyttämölle yksittäisten ihmisten (fiktiivisiä) tarinoita ja kokemuksia. Tässä kirjassa Serbia on vahvasti mukana, sen luonto, ihmiset ja ihmisten tapakulttuuri.
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA luettuna: Amman lukuhetki, Kirjasähkökäyrä, Kouvolan dekkaripäivät, Nuoren opettajattaren kirjablogi, Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat sekä kirjailijan haastattelu TV1:n Aamun kirjassa.
HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (2010-luku), Helmet (24. Kirjassa selvitetään rikos), Muuttoliikkeessä (olisiko lähinnä teemasta Kriisin jaloista)
Kati Hiekkapelto: Tumma, 300 s.
Kustantaja: Otava 2016
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mielenkiintoista: dekkari ja nojatuolimatka Serbiaan samoissa kansissa! Täytyypä tutustua tähän.
VastaaPoistaKannattaa tutustua! Serbiaan ei tehdä kovin usein kaunokirjallisia nojatuolimatkoja. Tumman kirjailija on asunut maassa, joten aitoutta löytyy.
PoistaAnna Fekete-sarja on hyvä :) Tällä kertaa dekkari oli vielä parempi, kansainvälisempi ja napakampi. Anna ei sortunut niihin tyypillisiin dekkarikirjojen ylilyönteihin ylivoimaisena päähenkilönä.
VastaaPoistaMinustakin tämä kolmas oli paras. Kirja kirjalta on sarja parantunut. Ja näissä on paljon muutakin kuin vain se poliisityö ja rikosarvoituksen selvittäminen. Niitäkään unohtamatta.
PoistaVoi että, mulla odottelisi kaksi Anna Feketeä lukulaitteella! Kuten edellisessä kommentissani: kotimaisiin dekkaristeihin tutustuminen on jäänyt mulla ihan retuperälle.
VastaaPoista<3
Kati Hiekkapellon dekkareita kyllä suosittelen. Minulla on käynyt niin, että olen tykästynyt irja kirjalta enemmän. Ilmeisesti Anna Fekete jatkaa tulevissa kirjoissakin, mutta jääneekö maahanmuuttaja-näkökulma sivummalle? Näin olin lukevinani jostain kirjailijan haastattelusta.
Poista