Kaimani Paula Havaste kirjoittaa romaanisarjaa 1100-luvulla elävästä suomalaisesta pirtin emännästä, jonka elämästä kehkeytyy varsin epätavallinen. Sarjan aloittavassa kirjassa Tuulen vihat Kertte elää nykyisen Varsinais-Suomen alueella, ja kirjan lopussa hän jättää miehensä, perheensä ja pirttinsä ja lähtee toisen miehen matkaan. Helppoa se ei ole, mutta Kertte tekee sen rakkaudesta: se on ainoa keino pelastaa oma mies varmalta kuolemalta.
Toisessa kirjassa Maan vihat Kertte matkaa Suomen saloseuduilta ensin Turukylään ja sitten meren yli Tokholmiin asti. Kertte ihmettelee Turukylän vilskettä, kun markkinoilla näkyy yhtä aikaa jopa tusinan verran kojuja. Tokholmissa on jo ahdasta, väkeä on vielä kaksi kertaa enemmän.
Maan vihoissa on runsaasti loitsuja ja taikoja, joilla Kertte pyytää suojelusta metsän Marjatalta tai veden väeltä, parantaa sairaita ja kysyy neuvoa. Kaikki kirjan loitsut on kerätty vielä yhteen kirjan loppuun. Vahvana teemana on kristinuskon tulo Ruotsiin ja se ristiriita, mikä Kertten mielessä syntyy uuden ja perinteisen uskon kohdatessa, lähtihän hän Arimon, uuden uskonnon piispan sotilaan, matkaan. Paula Havaste esittää kirkon ja kirkonmiehet melkoisen vastenmielisinä ja julminakin, mutta Kerten kokema hämmennys uuden ja vanhan rajalla on kuvattu hyvin.
Tokholmi on iso kylä, jossa kaksikerroksinen piispanlinna näyttää Kertestä mahtavalta. Kylässä asuu kourallinen suomalaisia, joiden kanssa Kertte voi puhua omaa kieltään, ja hän saa uusia ystäviä, joiden kanssa voi jakaa paljon, vaikkei koskaan sitä, miksi hän Arimon mukaan lähti. Kertte on maahanmuuttaja. Kun ikävä Turukylään ja omaan pirttiin on puristavin ja kun samaan aikaan Kerten pitää paeta Tokholmista yön selkään, avuksi tulee Osmi, joka lupaa viedä Kerten laivallaan Turukylään. Kertte joutuu kuitenkin jättämään Tokholmiin jotain, jota ei voi koskaan unohtaa, osan itseään.
Sarjan kolmas kirja Veden vihat alkaa merimatkan ja ankaran myrskyn hienolla kuvauksella. Veden väki ja merirosvot vaativat uhrinsa, mutta Kertte ja Osmi selviävät perille - ei kuitenkaan Turukylään, sillä myrsky painaa purjelaivan liiaksi itään. Laiva ajaa karille Osmin kotikaupungin Koluvanin, nykyisen Tallinnan, rantakiviin, ja pahoin loukkaantunut Osmi kannetaan kotiinsa.
Osmi on varakas kauppias, ja hänen talossaan ja luonaan Kertte asustaa mukavasti. Muiden silmien edessä Kertte on Osmin nainen, mutta talon seinien sisällä asiat ovat toisin. Jos Tokholmi oli iso ja meluisa, Koluvan on vailla vertaa: pirtit isoja, markkinat vilkkaita ja tupaten täynnä ihmisiä.
Veden vihat -kirjan Koluvanissa ihmisillä on käytössään monia keksintöjä, joita ei edes Tokholmissa ollut, mutta joista Kertte näkee, että niillä olisi käyttöä hänen kotipirtissään. Yksi näistä on rauta-aura, joka halkoo maata paljon tehokkaammin kuin puinen aura. Toinen on sian rakosta pingotettu suoja seinässä oleva aukon edessä; se päästää päivänvaloa sisään sen verran, että sisällä näkee vaikka ommella ilman, että tarvitsee polttaa pärettä. Kesäksi Kertte pääsee maalle, lähelle metsän Marjattaa, ja kerää voimia Osmin työmiehen ja asuinkumppanin vaimon ja lasten luona. Samaan aikaan Osmin laiva korjataan merikelpoiseksi, sillä uuden syksyn tultua ja syysmarkkinoiden mentyä Kertte lähtee laivan mukana pohjoiseen kohti kotia.
Paula Havaste kirjoittaa tyylikästä, sujuvaa ja viihdyttävää proosaa, joka valaisee antoisalla tavalla keskiajan ihmisten ajattelua ja arkea. Suuri osa kirjoista onkin tavallisten arkisten askareitten ja käsityöläisten taitojen kuvailua, markkinoilla käyntiä, matkustamista sen ajan kulkupeleillä, luonnonhenkien tervehtimistä ja lepyttelyä, sairauksien parantamista. Minua tuo tavallisen elämän kuvaus viehättää, ja kyllähän kirjat päättyvät aina sen verran koukuttavasti, että on ihan pakko saada tietää, mitä Kertelle vielä tapahtuu ja pääseekö hän takaisin miehensä luo ja millainen heidän kohtaamisestaan mahtaa tulla, sillä paljon sellaista on tapahtunut, mistä kumpikin tahoillaan miettii, voiko toinen koskaan antaa anteeksi.
Olen ihastunut sarjan kirjojen kansiin - ne ovat mielestäni tavattoman kauniita. Niiden(kin) takia halusin kirjat omaan hyllyyni! Kiitos, graafikko Eevaliina Rusanen!
Paula Havaste: Maan vihat, 452 s. Gummerus 2015.
Paula Havaste: Veden vihat, 392 s. Gummerus 2016.
Kansien suunnittelu: Eevaliina Rusanen
KIRJAT ovat omasta hyllystä, omia ostoksia.
HAASTEET:
Helmet 2017 (Maan vihat - 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis; Veden vihat - 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt); 100 suomalaista kirjaa (no 5 ja 6); Muuttoliikkeessä (sillä Kertte muuttaa ensin miehen matkassa Tokholmiin ja pakenee sieltä Koluvaniin); Aistittavat kirjat (näköaisti, sillä lukemisen lisäksi kirjat ovat kauniita katsella)
Maan vihoissa on runsaasti loitsuja ja taikoja, joilla Kertte pyytää suojelusta metsän Marjatalta tai veden väeltä, parantaa sairaita ja kysyy neuvoa. Kaikki kirjan loitsut on kerätty vielä yhteen kirjan loppuun. Vahvana teemana on kristinuskon tulo Ruotsiin ja se ristiriita, mikä Kertten mielessä syntyy uuden ja perinteisen uskon kohdatessa, lähtihän hän Arimon, uuden uskonnon piispan sotilaan, matkaan. Paula Havaste esittää kirkon ja kirkonmiehet melkoisen vastenmielisinä ja julminakin, mutta Kerten kokema hämmennys uuden ja vanhan rajalla on kuvattu hyvin.
Tokholmi on iso kylä, jossa kaksikerroksinen piispanlinna näyttää Kertestä mahtavalta. Kylässä asuu kourallinen suomalaisia, joiden kanssa Kertte voi puhua omaa kieltään, ja hän saa uusia ystäviä, joiden kanssa voi jakaa paljon, vaikkei koskaan sitä, miksi hän Arimon mukaan lähti. Kertte on maahanmuuttaja. Kun ikävä Turukylään ja omaan pirttiin on puristavin ja kun samaan aikaan Kerten pitää paeta Tokholmista yön selkään, avuksi tulee Osmi, joka lupaa viedä Kerten laivallaan Turukylään. Kertte joutuu kuitenkin jättämään Tokholmiin jotain, jota ei voi koskaan unohtaa, osan itseään.
"Teki kipeää ajatella kotipirttiä. Tuulet, vedet, maa - kaikki oli täällä vierasta. Kertte pyyhkäisi poskeaan. Vihasiko tämä maa häntä? Piti jaksaa ajatella toisin. Sama tuuli täällä puhalsi kuin kotona ja maa oli samanlaista sekin, tarjosi viljan, marjat ja yrtit. Piti vain muistaa kiittää siitä ja kumartaa tuulien, veden ja maan väelle, niin täällä tulisi yhtä hyvin kuin kotona."
Osmi on varakas kauppias, ja hänen talossaan ja luonaan Kertte asustaa mukavasti. Muiden silmien edessä Kertte on Osmin nainen, mutta talon seinien sisällä asiat ovat toisin. Jos Tokholmi oli iso ja meluisa, Koluvan on vailla vertaa: pirtit isoja, markkinat vilkkaita ja tupaten täynnä ihmisiä.
Veden vihat -kirjan Koluvanissa ihmisillä on käytössään monia keksintöjä, joita ei edes Tokholmissa ollut, mutta joista Kertte näkee, että niillä olisi käyttöä hänen kotipirtissään. Yksi näistä on rauta-aura, joka halkoo maata paljon tehokkaammin kuin puinen aura. Toinen on sian rakosta pingotettu suoja seinässä oleva aukon edessä; se päästää päivänvaloa sisään sen verran, että sisällä näkee vaikka ommella ilman, että tarvitsee polttaa pärettä. Kesäksi Kertte pääsee maalle, lähelle metsän Marjattaa, ja kerää voimia Osmin työmiehen ja asuinkumppanin vaimon ja lasten luona. Samaan aikaan Osmin laiva korjataan merikelpoiseksi, sillä uuden syksyn tultua ja syysmarkkinoiden mentyä Kertte lähtee laivan mukana pohjoiseen kohti kotia.
Paula Havaste kirjoittaa tyylikästä, sujuvaa ja viihdyttävää proosaa, joka valaisee antoisalla tavalla keskiajan ihmisten ajattelua ja arkea. Suuri osa kirjoista onkin tavallisten arkisten askareitten ja käsityöläisten taitojen kuvailua, markkinoilla käyntiä, matkustamista sen ajan kulkupeleillä, luonnonhenkien tervehtimistä ja lepyttelyä, sairauksien parantamista. Minua tuo tavallisen elämän kuvaus viehättää, ja kyllähän kirjat päättyvät aina sen verran koukuttavasti, että on ihan pakko saada tietää, mitä Kertelle vielä tapahtuu ja pääseekö hän takaisin miehensä luo ja millainen heidän kohtaamisestaan mahtaa tulla, sillä paljon sellaista on tapahtunut, mistä kumpikin tahoillaan miettii, voiko toinen koskaan antaa anteeksi.
Olen ihastunut sarjan kirjojen kansiin - ne ovat mielestäni tavattoman kauniita. Niiden(kin) takia halusin kirjat omaan hyllyyni! Kiitos, graafikko Eevaliina Rusanen!
Paula Havaste: Maan vihat, 452 s. Gummerus 2015.
Paula Havaste: Veden vihat, 392 s. Gummerus 2016.
Kansien suunnittelu: Eevaliina Rusanen
KIRJAT ovat omasta hyllystä, omia ostoksia.
HAASTEET:
Helmet 2017 (Maan vihat - 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis; Veden vihat - 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt); 100 suomalaista kirjaa (no 5 ja 6); Muuttoliikkeessä (sillä Kertte muuttaa ensin miehen matkassa Tokholmiin ja pakenee sieltä Koluvaniin); Aistittavat kirjat (näköaisti, sillä lukemisen lisäksi kirjat ovat kauniita katsella)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!