Huomenna alkavilla Turun Kirjamessuilla on teemamaana Viro. Pääsen mukaan yhtenä päivänä ja virittäydyn teemaan jo nyt lukemalla virolaisen kirjan, tosin sellaisen, joka on julkaistu vuosikymmen sitten ja jonka kirjailijaa ei taideta messulavoilla nähdä.
Mari Saatin Lasnamäen lunastaja on sujuvalukuinen pienoisromaani, joka herättää ajatuksia pitkään. Pääosassa on Natalja Filippovna, Tallinnassa asuva vironvenäläinen nainen, ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Sofia. Heidän mukava, joskin vaatimaton, elämänsä joutuu melkoiseen myllerrykseen, kun tapahtuu kaksi asiaa. Natalja irtisanotaan elektroniikkatehtaasta, jossa hän on viihtynyt tarkkuutta ja nopeutta vaativassa työssään, vieläpä tehnyt sen hyvin, mutta se ei auta, kun määräaikaisten työntekijöiden on lähdettävä. Uuden työn löytäminen osoittautuu mahdottomaksi 45-vuotiaalle, jolla ei ole ammattikoulutusta eikä valtion kielen taitoa. Kiellitaidottomana hän ei saa edes maan kansalaisuutta.
Ehkä he pärjäisivät jotenkin tilapäistöiden turvin, ellei Sofia tarvitsisi hampaitten oikomishoitoa. Se on lapsena jäänyt hoitamatta, ja nyt purenta on niin paha, että Suomessa koulutuksen saanut oikomishammaslääkäri arvelee tytön leukojen jäykistyvän muutaman kymmenen vuoden päästä sellaiseksi, ettei hän saa suutaan enää auki, vaan joutuu syömään ruokansa pillillä tai ujuttamalla pieniä paloja suuhun hampaitten välistä. Hammasraudat on asennettava, mutta mistä rahat siihen, kun äidin työ on mennyt ja sen mukana pienen perheen tulot.
Nataljan ystävällä on ratkaisu tilanteeseen: Lasnamäen kaupunginosassa eräs pariskunta tarjoaa Nataljalle mahdollisuutta ansaita rahaa heidän kotonaan, vain muutamana iltana viikossa, ja tienestit ovat hyvät. Siistejä, kilttejä, ujoja miehiä, työn voi katsoa olevan heidän auttamistaan, eräänlaista sosiaalityötä. Nataljasta se on vastenmielistä ja inhottavaa, mutta mitä voi yksinhuoltajaäiti tehdä, kun toisessa vaakakupissa painaa hänen oma epämukavuutensa ja uhrautumisensa ja toisessa hänen rakkaan lapsensa tuleva terveys ja hyvinvointi, jonka vain hän voi pelastaa? Sofialla ei ole aavitustakaan, millaista äidin iltatyö oikeasti on.
Mari Saat kertoo tarinan, jossa äidin ja tytön suhde on herkkä ja lämmin, äidin omat taistelut, häpeä ja syyllisyys musertavia, eräs kohdattu ihminen yllättävä. Saat puhuu vironvenäläisten vaikeasta tilanteesta, nuoremman viroa puhuvan sukupolven paremmista mahdollisuuksista, rahan ja elintason tärkeydestä heille, jotka ovat onnistuneet sitä muita enemmän hankkimaan. Kerronta on realistista, se osoittelee epäkohtia, se havainnoi ihmisiä ja heidän suhteitaan, ja vaikka yleisvärisävy on harmaa, on Nataljalla ja Sofialla myös unelmia. Äiti haluaa ulkomaanmatkalle, tytär tulla jonain päivänä Viron presidentiksi. Tai ainakin oikomishammaslääkäriksi.
Lasnamäen lunastaja valittiin Viron parhaaksi romaaniksi vuonna 2008.
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja, 141 s.
KIRJA on omasta hyllystä. MUUALLA: Kiiltomato, Kirsin kirjanurkka, Nannan kirjakimara, Täällä toisen tähden alla.
HELMET-haasteessa kuittaan kohdan "19. Kirja käsittelee vanhemmuutta". Osallistun myös Rakas Viro -haasteeseen. #rakasviro
Ehkä he pärjäisivät jotenkin tilapäistöiden turvin, ellei Sofia tarvitsisi hampaitten oikomishoitoa. Se on lapsena jäänyt hoitamatta, ja nyt purenta on niin paha, että Suomessa koulutuksen saanut oikomishammaslääkäri arvelee tytön leukojen jäykistyvän muutaman kymmenen vuoden päästä sellaiseksi, ettei hän saa suutaan enää auki, vaan joutuu syömään ruokansa pillillä tai ujuttamalla pieniä paloja suuhun hampaitten välistä. Hammasraudat on asennettava, mutta mistä rahat siihen, kun äidin työ on mennyt ja sen mukana pienen perheen tulot.
Nataljan ystävällä on ratkaisu tilanteeseen: Lasnamäen kaupunginosassa eräs pariskunta tarjoaa Nataljalle mahdollisuutta ansaita rahaa heidän kotonaan, vain muutamana iltana viikossa, ja tienestit ovat hyvät. Siistejä, kilttejä, ujoja miehiä, työn voi katsoa olevan heidän auttamistaan, eräänlaista sosiaalityötä. Nataljasta se on vastenmielistä ja inhottavaa, mutta mitä voi yksinhuoltajaäiti tehdä, kun toisessa vaakakupissa painaa hänen oma epämukavuutensa ja uhrautumisensa ja toisessa hänen rakkaan lapsensa tuleva terveys ja hyvinvointi, jonka vain hän voi pelastaa? Sofialla ei ole aavitustakaan, millaista äidin iltatyö oikeasti on.
Mari Saat kertoo tarinan, jossa äidin ja tytön suhde on herkkä ja lämmin, äidin omat taistelut, häpeä ja syyllisyys musertavia, eräs kohdattu ihminen yllättävä. Saat puhuu vironvenäläisten vaikeasta tilanteesta, nuoremman viroa puhuvan sukupolven paremmista mahdollisuuksista, rahan ja elintason tärkeydestä heille, jotka ovat onnistuneet sitä muita enemmän hankkimaan. Kerronta on realistista, se osoittelee epäkohtia, se havainnoi ihmisiä ja heidän suhteitaan, ja vaikka yleisvärisävy on harmaa, on Nataljalla ja Sofialla myös unelmia. Äiti haluaa ulkomaanmatkalle, tytär tulla jonain päivänä Viron presidentiksi. Tai ainakin oikomishammaslääkäriksi.
Lasnamäen lunastaja valittiin Viron parhaaksi romaaniksi vuonna 2008.
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja, 141 s.
Kustantaja: WSOY 2011
Alkuperäinen: Lasnamäe lunastaja 2009
Suomentaja: Tuula Friman
Kansi: Marjaana Virta
Kansi: Marjaana Virta
KIRJA on omasta hyllystä. MUUALLA: Kiiltomato, Kirsin kirjanurkka, Nannan kirjakimara, Täällä toisen tähden alla.
HELMET-haasteessa kuittaan kohdan "19. Kirja käsittelee vanhemmuutta". Osallistun myös Rakas Viro -haasteeseen. #rakasviro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!