Enni Mustonen: Ruokarouva

Ida Erikssonin tarinan jatko vie mukanaan viihdyttävästi ja mukaansatempaavasti. Syrjässäkatsojan tarinoiden neljännessä osassa Idasta tulee yrittäjä, joka pistää pystyyn täysihoitolan Espoon Albergaan ja muuttaa tyttärensä kanssa sinne. Hänestä rulee ruokarouva.

Enni Mustosen kirjasarjan edellisessä osassa Emännöitsijä Ida muutti Ruotsiin työnantajansa kuoltua ja ehti synnyttää siellä tyttären, Kirstin. Neljännen osan Ruokarouva alussa eletään kevättä 1914 ja Kirsti on jo 8-vuotias. Idan palkannut professori kuolee ja Ida on ilman työtä. Työnantajansa jättämän perinnön turvin Ida päättää muuttaa takaisin Suomeen, hankkia Helsingin seudulta pienen huvilan ja ruveta pitämään siinä täysihoitolaa.

Asiat luonnistuvat hyvin. Ida hankkii rapistuneen huvilan halvalla Albergan kartanon läheisyydestä, ja kun paikalle sattuu hänen äitinsä hyvä ystävä Kuortaneelta, kirvesmies Iisakki Haapaluoma, pian huvila on remontoitu ja valmis vastaanottamaan täysihoitolaisia. Ensimmäinen heistä ilmestyykin oven taakse, ennen kuin lehti-ilmoitusta on ehditty edes julkaista; hän on maisteri Tikkanen, joka lukee korrehtuuria Helsingin Sanomille, ja siksi oli työssään nähnyt ilmoituksen, johon oli pujahtanut ladontavirhe. Nähtävästi tuohon aikaan oli tavallista, että perheettömät, sivistyneistöön kuuluvat, työssä käyvät ihmiset asuivat vuokralla, johon kuului täysihoito. 

Täysihoitolan pito käy työläämmäksi, kun Venäjän liittymisestä sotaan on kulunut aikaa. Hinnat kallistuvat, tulee elintarvikepula, venäläisiä sotilaita tulee sankoin joukoin Albergaan linnoitustöihin, ja levottomuudet lisääntyvät. Ida saa läheltä seurata yhden asukkaansa  paluuta Saksasta sotilaskoulutuksesta ja senjälkeistä jääkäreiden värväystä. Yllättäen Idan entinen sulhanen Eliaskin päätyy asumaan täysihoitolaan Amerikan vuosien jälkeen. Kirsti pääsee Albergan suomalaiseen kouluun ja myöhemmin Helsinkiin yhteiskouluun. Siinä vaiheessa talossa asuu toinenkin pikkutyttö, sillä Kirstin paras ystävä koulussa, Alli, menettää ensin äitinsä tuperkkelille ja sitten isänsä venäläisten linnoitustöissä sattuneessa tapaturmassa. Alli saa uuden kodin Idan ja Kirstin perheessä. Tytöt ovat innokkaita lukijoita ja saavat joululahjoiksi uusia kirjoja, Jules Verneä, Anni Swania ja Louisa M. Alcottia.

Ruokarouvan viimeisessä luvussa eletään vuoden 1917 levottomuuksia ja 1918 sisällissotaa. Täysihoitolakaan ei välty punakaartilaisten tekemältä takavarikolta ja ammuskelulta, mutta vahingot jäävät verrattain vähäisiksi. Sanomia sodasta kuitenkiin seurataan ja läheisten vuoksi pelätään, kunnes saksalaiset joukot ja jääkärit saapuvat, ja sota loppuu ankarien taistelujen jälkeen. Kirja päättyy voitonparaatin päivään, mutta Ida ei osaa iloita. Yksi täysihoitolassa asuneista menehtyy taisteluissa saamiinsa vammoihin, tutun perheen poika on kateissa.

Kirja ankkuroituu Suomen historiaan senkin kautta, että täysihoitolan elämään liittyvät ajan suomalaiset kulttuurihenkilöt. Naapurihuvilassa asuu kuvanveistäjä Ville Vallgren, meren lahden toisella puolella Tarvaspäässä Axel Gallen-Kallela perheineen, ruokavieraina käyvät Kasimir ja Eino Leino, ja muuttaapa vuokralle viime kuukausiksi Onerva Lehtinen (L. Onerva) ja Leevi Madetoja. Mustonen on taitava henkilökaartinsa kanssa, täysihoitolan päähenkilöt säilyvät samoina ja kuljettavat tarinaa eteenpäin, ja vähän viipyvät sivuhenkilöt tuovat siihen uusia mausteita.

Ruokarouva on sadas tänä vuonna lukemani kotimainen kirja, ja liitän sen 100 suomalaista kirjaa -lukuhaasteeseen, jonka kooste jää huomiseen ja uuden vuoden puolelle.

Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet osat: Paimentyttö, Lapsenpiika ja Emännöitsijä.

        Enni Mustonen: Ruokarouva : Syrjästäkatsojan tarinoita IV, 430 s.
        Kustantaja: Otava 2016
        Kannen suunnittelu: Timo Numminen

KIRJA on kirjastosta.
HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (no 100), Haaste 1918, Superlukumaraton s. 79-430 (351 sivua), 
#superlukumaraton