Kovin hiljaisia puut tänään,
Eivät puhu. Laulahda.
Ja tuuli -
tuulikin vaikenee.
Missä lienevät linnutkin.
Hoida sitten hiljaisuus meitä
kaikkia.
Hoida meitä hiljaisuus on runoilija Maaria Leinosen (1933-2013) postuumisti julkaistu runokokoelma. Siinä on paljon tuttua Leinosta, herkkää luonnon kauneutta, joka puuttelee ja koskettaa syvältä, ihmisen elämää, sitä tavallista, sen kipujen ja ahdistusten ymmärrystä, ja aina, kaiken keskellä, iloa ja toivoa.
Haluan muistaa
kaiken sen pienen
kauniin
joka antoi voimia jaksaa:
vanamon viattomuuden
voikukan rehevän naurun
lumikiteen kyyneleen
hipaisun poskellani
tuntemattoman ohikulkijan hymyn
hiljaisen linnun helähdyksen
pensaan piilosta
vastamäkeni vaikeimmassa mutkassa.
Tässä kokoelmassa on mukana myös vanhenevan, elämää nähneen kirjoittajan seestyneisyyttä sen edessä, ettei kaikki jatku ikuisesti. Muistoja lapsuudesta, kohdatuista ja tapahtuneista nousee mieleen. Hauraudesta löytyy myös voimaa.
Ei vain ilon sylistä
vaan myös kivun askelista
kasvavat vahvat sanat
todeksi eletyt
jaettaviksi lohduksesi.
Voimaksi.
Maaria Leinonen on yksi lempirunoilijoistani, jonka teksteihin palaan yhä uudelleen. Hänen runojaan on ilmestynyt yli 30 kokoelmaa. Pidän paljon hänen runokielestään, sen luomista sanallisista kuvista. Ne puhuttelevat minua, hiljentävät ja hoitavat. Siksi tästä kirjasta tulee viimeinen Helmet-lukuhaasteeseen 2017 lukemani kirja, sen kohtaan "Kirja lisää hyvinvointiasi".
Maaria Leinonen: Hoida meitä hiljaisuus, 63 s.
Kustantaja: Kirjapaja 2014
Kansi: Katja Kuittinen
KIRJAN lainasin kirjastosta.
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (4. Kirja lisää hyvinvointiasi - Haaste saatu päätökseen tämän vuoden puolella, jippii!), 100 suomalaista kirjaa (no 99). Superlukumaraton: 63 sivua.
#superlukumaraton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!