Juha-Pekka Koskinen: Savurenkaita

Savurenkaita : Kun patruuna Bogdanoff tehtaan perusti on sukutarina patruuna Gustav Bogdanoffista, joka sisällissodan jälkeen nuorena miehenä saapui Hämeenlinnaan taskussaan edesmenneen isänsä jättämä perintö. Hän nai tohtori Lagerstedin Birgitta-tyttären ja muutti vaimonsa vanhempien sukukartanooon. Nyt hänellä oli varaa toteuttaa unelmansa, ja niinpä hän perusti tupakkatehtaan Hämeenlinnaan.

Tarinan kertoo Gustavin pojanpoika Gabriel Bogdanoff, joka aikanaan löytää kartanon ullakolta ja komeroista yhtä ja toista, joka paljastaa hänelle asioita isoisän ja tehtaan vaiheista vuosikymmenten aikana. Enemmän hän oppii patruunalta itseltään, sillä tämä viettää mielellään aikaansa Gabrielin kanssa ja kertoilee tälle sukunsa tarinoita. Tupakkatehdas alkaa toimintansa, kukoistaa, joutuu vaikeuksiin ja viimein lopettaa. Vuosien vierimisen huomaa siitä, kun koneet tulevat. Tehtaalla kone korvaa käsin paperosseja ja sikaareja kierittelevät tupakkaenkelit, kartanolla hevosen ja rattaat syrjäyttävää automobiili.

Suvun miehillä on tapana hävitä. Patruunan isä hävisi, vain pää löytyi. Patruuna itse häviää räjähdyksessä jäljettömiin. Patruunan poika muuttuu muuten vain olemattomaksi ja toinen poika lähtee merille. Viimein Gabrielkin kävelee pois, mutta vasta kun hän on tutkinut isoäitinsä salaisen komeron, sillä hän ei halua jättää jälkeensä mitään syytä palata takaisin selvittämään suvun salaisuuksia.

Juha-Pekka Koskinen kirjoittaa fiktiota tavalla, joka saa etsimään romaanin takaa faktaa ja näpyttelemään netistä vaikka mitä. Hämeenlinna löytyy kirjasta aitona, ja vaikka kaupungin historiasta löytyy Bogdanoffeja, minulle ei selvinnyt, perustiko joku heistä tupakkatehtaankin. Ärsyttävää ja koukuttavaa. Samaa faktan ja fiktion liittoa mietin lukiessani toista JP Koskisen historiallista romaania, Kuinka sydän pysäytetään, josta pidin todella paljon.

Koskinen kirjoittaa sujuvasti ja hyvin, mutta muuten en Savurenkaisiin kovasti lämmennyt.  Patruuna Bogdanoffin ja hänen vaimonsa suku on täynnä mitä omituisempia ja varsin epämiellyttäviä hahmoja, joilla on kauheita salaisuuksia. Pojanpoika Gabriel tuntuu tolkun pojalta, kirjan lopussa hän ymmärtää "selvästi, että isoisä oli ollut julma ja paha muille vaikka hän oli ollut hyvä ja hellä minulle." Myös Gabrielin äiti on tavallinen, järkevä nainen, joka uskaltaa kyseenalaistaa suvun erikoisia toimintatapoja.

        Juha-Pekka Koskinen: Savurenkaita : Kun patruuna Bogdanoff tehtaan 
                    perusti, 269 s.
        Kustantaja: Karisto 2006
       
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kirsin kirjanurkka tunnistaa kirjasta rippusen maagista realismia
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (26. Sukutarina), 100 suomalaista kirjaa (no 98), Superlukumaraton 128 sivua (s. 142-269)
#superlukumaraton