sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut

Viimeksi lukemani kirjat näyttävät muodostavan tutkielman muistista ja muistamisesta. Vai mitä mieltä olette: 1918 - Matkoja muistin rintamilla, Talvisodan aika - Lapsuusmuistelma, Jään muisti, Lissabonissa muistin sinut. Vakuutan, ettei tämä ole suunniteltua!

Viimeisin on brasilialaisen Luis Ruffaton kirjoittama pienoisromaani Sérgiosta, joka muuttaa unelmiensa perässä Eurooppaan, Lissaboniin. Elämä kotikaupungissa Brasiliassa on alkanut tympiä, vaimo joutuu hermojensa takia lepokotiin, pientä poikaa hoitavat appivanhemmat. Arki on yhtä työntekoa, mutta rahaa ei silti tunnu kertyvän. Sérgio haaveilee helpommasta elämästä, kiinteistöjen ostamisesta ja niiden koroilla elämisestä. Naapurien ja ehkä jopa koko kaupungin arvonannosta. 

Kun Sérgio joutuu lankonsa pettämäksi, hän päättää matkustaa Portugaliin ja luoda oman onnensa - ja rikkautensa - siellä, tulla takaisin vauraana miehenä ja nauttia kaikkien kunnioitusta.
... ohikulkijat tervehtisivät minua kunnioittavasti, Päivää, Serginho, ei, vaan Hyvää päivää, senhor Sérgio, ei vaan Oikein hyvää päivää, tohtori Sérgio, kuka ties asettuisin ehdokkaaksi kaupunginvaltuustoon, liittyisin Leijoniin tai Rotareihin, olisin tärkeä henkilö, ...
Lissabonissa muistin sitä jakaantuu kahteen lukuun: aika Brasiliassa ennen muuttoa ja aika Lissabonissa muuton jälkeen. Kummassakaan maassa ei ole helppoa. 

Uusi alku vanhalla mantereella ei ole auvoinen. Työtä ei löydy niin helposti kuin tuttavat Brasiliassa kertoivat. Matkakassa hupenee euro eurolta. Portugalilaisille hän on yksi monista siirtolaisista, heitä tulee Brasiliasta, Angolasta, Mosambikista, Guinea-Bissausta, ja juuri eri maista tulleisiin maahanmuuttajiin Sérgio tutustuukin. Vähitellen hän saa työpaikan ravintolassa tarjoilijana, ja asiat luistavat hetken. Vuoden kuluttua hän saa potkut, asiakkaat nyt vain haluavat, että heitä palvelevat vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset ukrainalaiset.

Luiz Ruffato kirjoittaa Sérgion tarinaa hyödyntäen tajunnanvirtaa, joka on minulle aina haastava tekniikka, mutta tässä sitä ei viljellä äärimmäiseen asti. Ajatuksen logiikka säilyy, ja asioista juontuvat sivupolut avaavat päähenkilön historiaa, muistia menneistä tapahtumista. Toiveikkaaksi ei kirjan lopetusta - ja Sérgion tilannetta erinäisten pettymysten jälkeen - voi sanoa, ja näen jotain kovin vertauskuvallista siinä, miten kirjailija on otsikoinut kirjansa kaksi lukua: "Kuinka lopetin tupakanpolton" ja "Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen".

Kirjan aihe on tärkeä. Ja ajankohtainen Suomenkin maahanmuuttotilanteessa.

Lukiessa ihmettelin sanojen lihavointeja ja kursivointeja. Kustantajan sivulta löysin suomentajan vinkin, että kirjailija käyttää niitä osoittaakseen brasilianportugalin kirja- ja puhekielen eroja ja toisaalta eri portugalinkielisten maiden käyttämän kielen erilaisuutta. Portugalia en osaa yhtään, mutta ihastelen suomentaja Jyrki Lappi-Seppälän käyttämiä suomen kielen variaatoita hänen tavoitellessaan alkukielen luomia merkityksiä ja tunnelmia.

          Luiz RuffatoLissabonissa muistin sinut, 130 s.
          Kustantaja: into, 2018
          Alkuteos: Estive en Lisboa e lembrei de você  2009
          Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä
          Kansi: Tuomo Parikka

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA sitä on luettu ainakin blogeissa Aina joku keskenKieltenopen kotiblogi, Kirjojen kauneudesta, Mummo matkalla, Oksan hyllyltä.
Kuukauden kieli -haasteessa luetaan huhtikuussa portugalinkielisiä kirjoja.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä kirja, kunhan ensin tottui siihen tajunnanvirtaan. Lisäksi Brasilia ja Portugali ovat molemmat kiinnostavia maita, ja muutenkin tykkään lukea kirjoja mahdollisimman monista eri maista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan vaati hieman totuttelua, mutta sitten loppupuolella alkoi jo olla tarinan imuakin. Minä vähän patistelen itseäni lukemaan laajemmin, mieli tuppaa tarttumaan kotimaisiin, mutta välillä teen kurkistuksia muualle maailmaan. Latinokirjallisuus on minulle vielä valloittamatonta aluetta, mutta tästä Ruffatosta on hyvä lähteä liikkeelle.

      Poista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  3. Tuo lihavointi/kursivointi hämäsi alkuun, mutta oli näppärä oivallus ja toteutus Lappi-Seppälän laadukkaaseen suomennokseen!
    Ruffato on Brasiliassa myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka viljelemä tyyli on lähinnä toteavaa sekä tuputtamattomasti kantaaottavaa. Henkilöt ovat sympaattisia ja eläväisiä omine tuntemuksineen. Vaivattoman oloinen kerronta kuljettaa lukijansa lupaa kysymättä kaupunkien tuoksuihin, hälinään ja kiivaaseen sykkeeseen.
    Sydämeni jäi aikoinaan Brasilian praioille ja Ruffato onkin yksi suosikkikirjailijoistani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla lisää Ruffatosta, joka on minulle uusi tuttavuus. Minulle on Etelä-Amerikan maiden kirjallisuus jäänyt valitettavan vieraaksi, samoin eteläisen Euroopan, mutta se hyvä puoli asiassa on, että asiaa voi pikku hiljaa korjata...

      Poista

Kiitos kommentistasi!