Missä: Ellesmeren saarella. Niin että missä? Kirjan sisäkansien kartat auttavat paikallistamaan Ellesmeren saaren Kanadan koillisosan arktiseen saaristoon. Saaren erottaa Grönlannin luoteisrannikosta (kartalla) kapeahko salmi. Leveyspiiri on sellainen, että yötön yö kestää neljä kuukautta, jona aikana ei auringonsäde näyttäydy horisontin yläpuolella. Avomeri vapautuu jäistä elokuussa, rannoilla on ikijäätä.
Milloin: Joskus viime vuosikymmenellä?
Kuka: Edie Kiglatuk, osatoiminen opettaja ja osatoiminen eräopas, metsästäjä ja kalastaja, entinen juoppo, puoliksi inuitti ja puoliksi valkoinen. Hänen lähipiirinsä eli ex-aviomies, ex-poikapuolet, täti. Kaikki he ovat inuitteja. Ylikomisario Derek Palliser, joka on paikallinen inuittipoliisi, tuntee Kanadan lait, mutta myös inuittiyhteisön lainkäytön. (Kuvitteellisen) Autisaqin kylän/kaupungin asukkaita. Tutkimusasemien tutkijoita. Erinäisiä rikollisia tahoja.
Mitä: Edie saa opastettavakseen kaksi etelästä tullutta valkoista miestä, jotka ovat metsästämässä Kanadan arktisella tundralla. Kesken retken lumimyrskyssä toinen heistä ammutaan. Ampujaa ei saada selville.
Myöhemmin toinen miehistä palaa Ellesmeren saarelle, tällä kertaa hän avustaa erästä Englannista tullutta Arktiksen tutkimusmatkailijan jälkeläistä. Tutkijan retkikunta menehtyi pienellä (kuvitteellisella) Graigin saarella, esi-isää tai hänen miehistöään ei koskaan löydetty. Nyt suvun jälkeläinen on saanut käsiinsä yhden esi-isän päiväkirjoista ja on saapunut etsimään merkkejä tämän jäänteistä. Etsinnöissä hänen avustajansa joutuu lumimyrskyyn, katoaa jäjettömiin, ja hänen inuittioppaansa, Edien poikapuoli Joe, pakenee hiihtäen meren jään yli Autisaqiin. Sekavana hypotermiasta hän kuolee seuraavana päivänä, ja kaikki vaikuttaa siltä, että hän on tehnyt itsemurhan.
Sitä Edie ei purematta niele, vaikka inuittiyhteisö ei näe mitään syytä asian selvittämiseen. Niinpä Edie päättää selvittää Joen kuolemaa omin päin, tosin saaden paljon vastentahtoista apua poliisi Derek Palliserilta. Selvitystyössään Edie joutuu huimiin arktisiin seikkailuihin Ellesmeren saaren tundralla, Grönlannissa ja merellä. Kuviot ovat paljon isommat kuin Edie on osannut ajatella, pohjoisen luonnonvaroista on kiinnostunut taho jos toinenkin. Kunnon rikosjännärin tapaan ratkaisua saa arvuutella ja odotella lähes loppumetreille, ja siellä on lukijaa vastassa useampikin yllätys.
Miten: Jään muisti, kirjoittajansa M. J. McGrathin esikoisjännäri, on sujuvasti kirjoitettu, vetävä ja puhuttelevakin. Suomentaja on käyttänyt alkuperäiskansan ihmisestä sanaa "inuitti", ja se särähti aluksi, sillä minulle on tutumpi suomeksi "inuiitti". Piti ihan tarkistaa netistä. Kielikellon mukaan molemmat ovat mahdollisia, mutta "inuitti" suositeltavampi. Käytän tässä kirjotuksessa kirjassa olevaa muotoa.
Paikoin kirjassa on kuvailevia suvaintovaiheita, mutta sitten taas jännitys tiivistyy ja takaa-ajokohtaukset saavat lukutahdin ihan huomaamatta kiihtymään. Suvantovaiheiden ansiosta inuittien elinympäristö avautuu kaikessa ankaruudessaan, ja lukija pääsee kurkistamaan heidän elämäntapaansa ja kulttuuriinsa. Heidän alueellaan on kuitenkin paljon sellaista, jota muu maailma ja sen rikkaat mielellään hyödyntäisivät. Siitä nousee kirjan rikoskuvio, joka langettaa kirjalle myös määreen ekotrilleri.
Kirjailija on Arktiksen asiantuntija ja kirjoittanut useita suosittuja tietokirjoja nimellä Melanie McGrath. Niitä ei liene suomennettu. Sen sijaan Jään muistin jälkeen on ilmestynyt suomeksi toinen jännityskirja Lumipoika, jossa Edie Kiglatuk ratkoo mysteeriä Alaskassa.
Miksi: Jään muisti on kirja jännityksen ystävälle, arktisen pohjoisen elämästä kiinnostuneelle, luontoa harrastavalle, eksoottisesta kulinarismista uteliaalle.
M. J. McGrath: Jään muisti, 394 s.
Kustantaja: Like, 2012
Alkuperäinen: White heat 2011, suomentanut Anu Nyyssönen
Kansi: Tommi Tukiainen
KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Amman lukuhetki, Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkka, Tarukirja.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan sen kohtaan "22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin", sillä rentoutuakseen Edie katselee DVD:ltä vanhoja mykkäelokuvia (Charlie Chaplin, Buster Keaton, Harold Lloyd) ja tv-sarjoja ("Langalla"). Lisäksi tästä tulee suoritus Tundran lumoissa -haasteeseen ja uuteen Kirjoja ulapalta -haasteeseen - kirjassa asutaan tundralla meren äärellä, kumpaakin kuvataan paljon ja kummastakin hankitaan syötävä. Rikosten selvitys vie huimiin tilanteisiin niin tundran kuin merenkin armoille. Liitän tämän myös sarjakirjojen Jatkumo-haasteeseen.
Kerrassaan mielenkiintoiselta kuulostava kirja, kiitos hyvästä esittelystä. Uusia vinkkejä on kiva saada ja tässä kirjassa viehättää erityisesti tuo arktinen ympäristö.
VastaaPoistaTässä oli kyllä niin eksoottinen ympäristö ja aidon tuntuinen inuittien elämän kuvaus, että jo sen takia tämä kannatti lukea.
PoistaOnpa mielenkiintoisen kuuloinen miljöö! Houkuttelee kyllä lukemaan, varsinkin, kun kirjailija on alueen asiantuntija. Kiva, että osallistut Kirjoja ulapalta -haasteeseen - lisään tämän kirjan haasteen lukuvinkkeihin.
VastaaPoistaTuon miljöön takia tähän kyllä kannattaa tarttua, jos vähänkään viihtyy jännäreitten parissa.
Poista