David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa

Sumuiselta ja myrskyiseltä Iso-Britannian marskimaalta aurinkoiseen ja hymyilevään Aasiaan. Dekkariviikon toisen kirjani tapahtumapaikkana on Chiang Main kaupunki Pohjois-Thaimaassa ja erityisesti kaupungin suurin - ja paras - sairaala Sriphat.

Ladarat Patalung on Sriphatin sairaalan hoitoeetikko. Ei ole tullut aikaisemmin dekkareissa vastaan hoitoeetikkoja enkä itse asiassa ole tiennyt, että moista ammattikuntaa on edes olemassa. Mutta Chiang Maista sellainen löytyy, ainakin fiktiossa, enkä tiedä, onko se thaimaalainen erikoisuus vai yhdysvaltalainen, sillä amerikkalainen kirjailija David Casarett on ammatiltaan lääkäri, joka on työskennellyt myös Thaimaassa. 

"Eetikon työssä oli ennen kaikkea kyse havainnoinnista. Ja se taas oli ennemminkin... tapa. Siihen pystyi kuka tahansa. Oli vain oltava hiljaa, kuunneltava ja katseltava. Siinä kaikki." 

"Kun potilaan hoito herätti epäilyitä, hän ryhtyi tutkimaan. Vaikka ei hän varsinaisesti sitä sanaa käyttänyt. Hän katseli ja kuunteli ja esitti kysymyksiä. Hän yritti määritellä, olivatko hänen työtoverinsa menetelleet oikein. Ja silloin kun he eivät olleet, hän koetti auttaa hoitoon osallistuneita lääkäreitä ja hoitajia ymmärtämään, mitä he olisivat voineet tehdä toisin."

Hoitoeetikon yössään Khun Ladarat joutuu selvittämään, kuka on se mies, joka tulee viettämään aikaa teho-osastolle potilaitten omaisten joukkoon, vaikkei hänellä ilmeisesti ole ketään sukulaista sairaalassa. Tai kertomaan amerikkalaisen turistin läheisille, ettei häämatkalla väkivaltaisen norsun vaurioittama mies todennäköisesti selviäisi vammoistaan.

Eräänä päivänä etsivä Wiriya Mookjai istuu ensimmäistä kertaa Ladaratin toimistossa sairaalassa. Khun Wiriya on Thaimaassa harvinainen ilmestys, rehellinen poliisi, ja nyt hän on tullut pyytämään Ladaratin apua arkaluontoisessa tapauksessa. Eräs nainen oli tuonut yöllä sairaalaan miehensä, joka perille päästyä oli jo kuollut. Päivystävä lääkäri kirjoitti kuolintodistuksen, ja asian piti olla sillä selvä. Sairaalan päivystyksessä oli kuitenkin ollut valvontavuorossa nuori konstaapeli, joka muisti nähneensä naisen aiemminkin. Se oli ollut toisessa sairaalassa, ja nainen oli silloinkin tuonut sinne sairastuneen miehensä, joka oli ehtinyt kuolla ennen lääkärin luo pääsemistä. Ja se oli tapahtunut vain muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kumpikin mies oli kiinalainen ja heillä oli aivan sama, tosin hyvin tavallinen, kiinalainen nimi.

Khun Wiriya toivoo Ladaratilta apua sen selvittämiseen, onko syytä epäillä murhaa vai onko nainen ollut vain tavanomaista epäonnisempi aviomiestensä suhteen. Näin saa alkunsa Ladaratin hoitoeetikko-etsivän työ, jossa tutkimuksia tunnollinen ja ehdottoman oikeudenmukainen Ladarat tekee oman sairaalatyönsä ohella. Etsivän apulaisena hän saa tietoja krikettiliigasta ja vierailee tyttöbaarissa, perehtyy kiinalaisten miesten vaimon etsintään ja hänen autoaan uhataan, ja työpäivän jälkeen uuras työmuurahainen ostaa ruokakojuista houkuttelevia thairuokia ja hedelmiä. Hänen kissansakin maistelee mielellään kypsää mangoa. Kuolleita miehiä sairaalaan kuljettavan naisen tapaus selviää, kuinkas muuten.

David Casarettin kirjoittama Kuolema Kukko-onnen majatalossa : Chiang Main Eettinen etsivätoimisto 1 tarjoaa lempeää ja eksoottista viihdykettä. Vinhaa vauhtia tai verta ja väkivaltaa ei tarvitse pelätä, tämä on kodikas arvoitusdekkari eikä edes kovin jännittävä. Sivuilla vilistelee pitkiä thaimaalaisia nimiä, Ladaratin kissa esimerkiksi on "Maewfawbaahn", ja monenlaisia herkkuja nautitaan päivien kuluessa aterioilla ja välipaloina. 

Dekkari tuo eittämättä mieleen Alexander McCall Smithin kirjoittaman Mme Ramotswe : Etsivätoimisto no 1, ei vain kirjan nimen takia, vaan vähän tyyliltäänkin. Samaan hersyvään afrikkalaiseen iloon Casarettin teos ei yllä, ehkä sen ei tarvitsekaan, Aasiassa kun ollaan, mutta jotain muutakin tämän vetovoimasta puuttuu. Ladarat on opiskellut hoitoeetikon työtä Chigagossa Yhdysvalloissa, ja siksi hän usein herkullisesti vertailee  amerikkalaista ajattelua, tapakulttuuria ja sairaalamaailmaa thaimaalaiseen, yleensä thaimaalaisen eduksi. Taitava veto amerikkalaiselta kirjailijalta. 

Myös sarjan toinen osa, Tiikkipuulehdon arvoitus, on julkaistu suomeksi. Ehkä luen sen joskus, kun kaipaan kirjassa aasialaista elämänmenoa ja aasialaisia herkkuja. Kaakkois-Aasiaan sijoittuvia kirjoja tulee sen verran harvoin vastaan, että ihan näitä hyvän mielen dekkareita lukaisee jo sen tähden.

          David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa, 222 s. (e-kirja)
          Kustantaja: Otava 2016 (paperiversio 2016)
          Alkuperäinen: Murder at the House of Rooster Happiness 2016
          Suomentaja: Antero Tiittula

E-KIRJA on oma ostos. 
Muualla se on luettu blogeissa Evarian kirjahylly, Kirjamerestä ongittua, Kirjapolkuni, Kirjavinkit.

Osallistun kirjalla Dekkariviikon kamppanjaan. Lisäksi Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Keltainen ja oranssi" ja korjaan suoritukset niin Jatkumo-haasteeseen kuin Yhdysvallat-lukuhaasteeseenkin.