perjantai 1. kesäkuuta 2018

Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

Eläintarha. Nelivuotias Lincoln äitinsä kanssa ihanan yhteisen iltapäivän jälkeen palaamassa portille, ennen kuin tarha suljetaan. Silloin äiti näkee jotain kauhistuttavaa: maassa makaa ihmisiä, liikkumatta. Hieman aikaisemmin kuuluneet paukkuvat äänet saavat selityksensä, ja Joan kaappaa Lincolnin syliinsä ja lähtee pakenemaan niin nopeasti ja niin varovaisesti kuin pystyy eläintarhan sokkeloihin ja varjoihin.



Gin Phillipsin esikoistrilleri on yhden päivän romaani. Tai ei yhden päivän, vaan noin kolmen tunnin romaani. Tapahtumat eläintarhassa alkavat klo 17.55. tai hieman ennen, jolloin Joan ja Lincoln alkavat ripeän matkansa eläintarhan portille. Tapahtumat päättyvät klo 20.05. Siinä välissä Joan viettää pelon ja kauhun täyttämiä hetkiä Lincoln sylissään, häneen painautuneena. Pojan kehon lämpö omaansa vasten, hänen sydämenlyöntinsä ja hengityksensä tuntien Joan pakenee ja piilottelee, tuijottaa varjoja uhkia etsien ja kuuntelee pienimpiäkin risahduksia.

Alkuun Joan ei tiedä, kuka ampuu ja onko tämä vielä tarhassa. Jossain vaiheessa hän näkee kaksi nuorta miestä, jotka puhelevat ampumisesta, ja Joan kuulee, miten he ampuvat apinoita. Joan ja Lincoln piiloutuvat tyhjään piikkisika-aitaukseen, Joan yrittää pitää pojan hiljaisena sylissään, ettei vain mikään ääni kavaltaisi heidän olinpaikkaansa. Sitten soi puhelin, jonka Joan säätää kiireesti äänettömälle. Hän onnistuu viestittelemään muutaman kerran miehensä kanssa, ennen kuin päättää heittää koko puhelimen pois, sen valo voisi paljastaa heidän sijaintinsa sysipimeäksi muuttuneessa tarhassa.

Amerikkalaisen Gin Phillipsin teos on samanaikaisesti intensiivinen piileskely- ja pakokuvaus sekä äidinrakkauden ylistys. Kirjailija kuvaa, miten tuttu Lincolnin jokainen ruumiin ja mielen piirre on hänen äidilleen, miten rakas koko poika on ja miten äidin jokainen ajatus, liike ja suunnitelma tuona iltana eläintarhassa kohdistuu siihen, miten äiti voi pelastaa rakkaan lapsensa tuntemattomien ampujien mielivallalta.

Minuun romaani vaikuttaa kahtalaisesti. Se vetoaa tunteisiin, Joanin ja Lincolnin suhteessa on paljon läheisyyttä ja luottamusta, lämpöä. Paikoin eläintarhan pimeissä loukoissa piilottelu tarjoaa piinaavaa jännitystä, mutta sen jatkuessa liian samanlaisena liian pitkään tarina etäännyttää. Lopussa juoni tempaa taas imuunsa, ratkaisevissa hetkissä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joan jää henkilönä melko etäiseksi, mutta pienen lapsen ja äidin läheisyys on kuvattu hienosti. Eläintarhaan jäi pari muutakin loukkoon, ja heistä tulee kirjassa tärkeitä sivuhenkilöitä. 

        Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita, 304 s. (ennakkokappale)
        Kustantaja: S&S 2018
        Alkuperäinen: Fierce Kingdom
2017, suomentaja Jaakko Kankaanpää
        Kansi: Anders Carpelan

KIRJA on ennakkokappale, kiitos kustantajalle! MUUALLA sen on lukenut Heidi P. Kirjapöllön huhuiluja -blogissa.
Osallistun kirjalla Yhdysvallat-lukuhaasteeseen. Juuri alkaneessa tämän kesän Kirjankansibingossa ruksaan ensimmäiseksi ruudun "Valokuva".

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta trilleriltä, joten kirja menee varaukseen. Kiitos Paula ja aurinkoisia kesäpäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kiinnostuit. Ainakin tapahtumapakka on erityinen trillerille. Sinullekin ihanaa kesäkuuta, sen valoa ja tuoksuja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!