Leskirouva ja muita Tykki-rikosnovelleja

Äänikirjojen kuuntelemiseni on melkoisesti vähentynyt sen jälkeen, kun en ole voinut enää kuunnella niitä auton CD-soittimella. Jotenkin en ole oppinut nauttimaan puhelimella kuuntelusta, vaikka olen sitäkin yrittänyt. Asia muuttui, kun tajusin, että automatkoilla pääsen äänikirjojen maailmoihin bluetoothin kautta, ilman kuulokkeita tai muita härveleitä.

Jo pitempään kuuntelussa on ollut suomalaisten dekkaristien rikosnovelleja. Hankin kokoelman Tykki muutama vuosi sitten novelli kerrallaan. Niitä on kaikkiaan täysi tusina, ja ne ovat juuri sopivanmittaisia tunnin ajomatkoille. Kaikki pitävät mielenkiinnon yllä juonikehittelyllään ja onnistuvat ällistyttämään minut loppukäänteillään. Asialla on joukko ammattitaitoisia rikosgenren taitajia. 

Jokaisen novellin rikokseen liittyy Lahti-35 sotilaspistooli eli Tykki. Että yhdestä aseesta saakin niin erilaisia tarinoita! Esittelen tässä vain sarjan neljännen osan, Juha Nummisen kirjoittaman novellin "Leskirouva". Numminen on minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus, mutta sen verran herkullisesti hän henkilöitään ja juontaan kiepauttelee, että luulen hakeutuvani hänen dekkareidensa pariin toistekin ja silloin romaaninmittaisella rikosjutulla.

"Leskirouvassa" pari taparikollista suorittaa aamuyössä ryöstöä iäkkään leskirouvan asunnossa tämän mentyä kylpylään joksikin aikaa. Kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, ja hädissään Koukku tarttuu aseeseen. Hän pakenee paikalta polkupyörällä. Polkiessaan vinhaa vauhtia karkuun hän joutuu onnettomuuteen auton kanssa.

Samana yönä Ville Eronen, joka on Helsingissä työmatkalla viimeistä päivää, päätyy illalla sattumoisin samaan ravintolaan nuoruudenrakkautensa Marjan kanssa. He viihtyvät yhdessä, ja Eronen palailee aamuöisessä pääkaupungissa kortteeriinsa juuri samalla kadulla, missä Koukku joutuu onnettomuuteen. Eronen löytää maassa makaavan miehen rintataskusta Lahti-pistoolin ja nappaa sen mukaansa. Myöhemmin pistoolia käytetään erään rikoksen yhteydessä, ja paikalle saapuu rikosylikonstaapeli Esko Heiskanen, joka on Marjan veli. Hänet ammutaan. Tutkimuksissa selviää, että pistooli on sama kuin se, jota käytettiin leskirouvan ryöstön yhteydessä.

Peukutan "Leskirouva"-novellia sen sivuhahmosta: Marjan veli osoittautuu monitahoisemmaksi kuin ensi silmäyksellä voisi nähdä. Lisäksi peukutan Nummisen luomaa hahmoverkostoa, jossa satunnaiset henkilöt liittyvät toisiinsa monin yllätyksellisin tavoin.

      Juha Numminen: Leskirouva, äänikirja
      4. luku rikosnovellikokoelmasta Tykki
      Kustantaja: CrimeTime 2011
      Lukija: Petteri Kaukoranta, 57 min

Muista novelleista nosta esiin Tuomas Liuksen ja Eppu Nuotion tarinat, ne kun onnistuivat yllättämään käänteillään eniten. Kaikki olivat kuitenkin laadukasta kuunneltavaa jännitysnälkään. Yhden sarjan novelleista olen esitellyt blogissa jo aikaisemmin, Harri Nykäsen vauhdikkaan takaa-ajonovellin "Jahti", joka innosti lukemaan muitakin Nykäsen dekkareita. 

Muut kokoelman kirjoittajat ovat Tapani Bagge (novelli "Seppä"), Seppo Jokinen  ("Kapiainen", mukana Sakari Koskinen), Marko Kilpi ("Maasta sinä"), Tuomas Lius ("Suden tunti"), Eppu Nuotio ("Perintö"), Outi Pakkanen ("Naisen kosto"), Markku Ropponen ("Porakorpi"), Matti Rönkä ("Viattomat"), Jarkko Sipilä ("Tuntematon mies", mukana Osmo Takamäki) ja Antti Tuomainen ("Rako"). Saatan jossain vaiheessa tuoda lisää yksittäisiä Tykki-novelleja blogiin.

ÄÄNINOVELLI on oma ostos. 
Osallistun novelleilla Novellihaaste 2:een, johon saan 11 novellia lisää (Nykäsen novellin kuuntelin jo ennen haastetta) ja peukutuksen hahmosta,