tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuosi 2017: Sata suomalaista kirjaa. Ja yksi muu.


Vuosi sitten liityin Kirjat kertovat -blogin 100 suomalaista kirjaa -haasteeseen ja haastoin itseni lukemaan enemmän, kuin koskaan ennen olen lukenut yhden vuoden aikana, ehkä lapsuuden ahmintaikää lukuunottamatta. Blogiaikana olen lukenut vähän päälle kuusikymmentä kirjaa vuodessa, joten sadassa kirjassa olisi todellista haastetta. Mutta rohkea rokan syö. Tai alkaa lukea oikein urakalla.

Vuoden aikana olen rajoittanut lukemiseni kotimaisiin kirjoihin, mutta se ei ole tuntunut rajaamiselta, vaan oikeastaan oikein kivalta keskittymiseltä. Minulla oli pitkä jakso, jolloin asuin ulkomailla enkä lukenut suomalaista kirjallisuutta juuri ollenkaan. Nyt löydettyäni kotimaiset uudelleen en aio luopua niistä! Sadan kirjan haaste minun lukuvauhdillani merkitsi myös sitä, että katselin lyhyempiä kirjoja ja jätin kaikki muhkeammat suosiolla odottamaan aikaa ilman lukumäärähaastetta. Joulukuun lukusaaliista tämä näkyy erityisen selvästi, kun tosissani halusin saavuttaa sata kirjaa ennen vuoden loppua. Tuli runoa, tuli lastenkirjoja.

Yhdessä kohtaa annoin periksi: luin yhden ulkomaisen kirjan vuoden aikana. Saadakseni Helmet-lukuhaasteen 2017 kaikki 50 kirjaa kokoon luin oseanilaisen kirjailijan kirjoittamana kirjana uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran romaanin Valasratsastaja. Itse asiassa tämän kirjoituksen otsikossa narraan pikkuisen. Luin nimttäin 101 suomalaista kirjaa, mutta Maaria Leinosen runokirjasta Ilo siltana päiväsi yli en kirjoittanut blogiini. 

Tähän en aio luetella kaikkia sataa bloggaamaani suomalaista kirjaa. Ne löytyvät helposti lukujärjestyksessään blogini oikeanpuoleisen palstan kohdasta "Lukemaani" vuoden 2017 kirjoista. Puolet eli Helmet-lukuhaasteeseen 2017 kirjaamani 50 kirjaa löytyvät  koosteesta linkin takaa.

                                               * * *    * * *   * * *   * * *

Sitten vähän tilastoa vuodesta 2017 edellisvuosien malliin. Suluissa on vuoden 2016 lukemat.

  • luin/kuuntelin 102 kirjaa, vain yhdestä en blogannut (67 kirjaa)
  • näistä rikoskirjoja tai dekkareita 20, joista yksi novelli (22)
  • lasten ja nuorten kirjoja peräti 32 (13)
  • sarjakuvia 4 (2)
  • tietokirjoja, mukana muistelmat ja elämäkerrat 6 (5)
  • novellikokoelmia 6 (2)
  • runokirjoja 4, joista yksi runoelma (0)
  • englanninkielisiä 0 (1), suomenkielisiä 102 (66)
  • kotimaisia / ulkomaisia kirjoja  101/1 (41/26)
  • painettuja kirjoja / äänikirjoja / e-kirjoja  91/7/4 (55/11/1)
  • tämän vuoden (2017) uutuuskirjoja 22 (aikaisemmin en laskenut)
  • viime vuonna (2016) julkaistuja 14 (aikaisemmin en laskenut)
  • 1800-luvulla julkaistuja 2 kirjaa (Canth 1886, Runeberg 1836)
  • 1900-1930-luvuilla julkaisuja 8 kirjaa (Finne 1914, 1916 & 1928, Jotuni 1909, Sillanpää 1919, Swan 1916, 1922 & 1924, Valtonen 1937)


Vuoteen mahtui monia hyviä ja mieleisiä kirjoja, mutta moni haluttu kirja jäi vielä odottamaan vuoroaan, kun 100 suomalaista kirjaa -lukuhaasteen takia tuli tartutuksi lyhkäsiin kirjoihin, jotta lukumäärä täyttyisi. Seuraavat viisi kirjaa nostan erityisesti mieleen jääneinä suosikkeina, ne ovat aakkosjärjestyksessä kirjailijan mukaan, mutta enemmänkin olisi kyllä löytynyt:

TOP 5:
Katja Kallion taidokas Yön kantaja (2017) teki vaikutuksen.
Maritta Lintusen novellikokoelmat Tapaus Sidoroff (2008) ja Mozartin hiukset (2011) käänsivät sydämeni novellien puoleen.
Minna Rytisalon ihana Lempi (2016) hurmasi minut.
Petri Tammisen Suomen historia (2017) tarinoineen välillä nauratti, välillä liikutti.

MUUTA
Pääsin osallistumaan muutamaan hienoon kirjallisuustapahtumaan. Keväällä nautin Baba Lybeckin Kirja vieköön! -illoista ja syksyllä Helsingin kirjamessuista.

Vihdoin sain päätökseen Anni Polvan Tiina-sarjan lukemisen kirjojen ilmestymisjärjestyksessä - olin nimittäin haastanut itseni muutama vuosi sitten moiseen puuhaan. Kirjoitin koosteen, johon linkitin kirjoitukseni sarjan jokaisesta kirjasta.

Hyvä ja puuhakas lukuvuosi 2017 on nyt ohi, ja on aika suunnata kohti uusia kirjaseikkailuja ja muita elämyksiä! Haasteita en aio unohtaa nytkään, mutta leppoistan tahtia viime vuodesta. Ehkä se näkyy bloginkin puolella.

8 kommenttia:

  1. WAU! Oletpa hienosti vetänyt projektisi loppuun. *taputtaa*
    Minäkin katselen usein lyhyempiä kirjoja, koska jättiläiset vähän kammoksuttaa - varsinkin kun nyt pari paksumpaa jäi viime vuonna kesken. Sitten myös se, että yleensä "minun kirjojani" on ne vähän lyhyemmät.

    PS. Jos runot vielä kiinnostaa, niin julkaisin eilen tämän vuoden runohaasteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taputuksista! Kieltämättä on tyytyväinen olo. Ja sellainen, että tekee mieli huokaista. Niin, ehkä minäkin olen enempi lyhyemmän kirjan ystävä, en vain ole tullut ajatelleeksi sitä niin.

      Huomasin uuden runohaasteesi ja mietinkin osallistumista. On vuosi aikaa ja voi ottaa kepeästi runo kerrallaan... jos sitten malttaa. Se voisi olla uusi aluevaltaukseni tänä vuonna. Hmmm. (mietintää)

      Poista
  2. 100 suomalaista kirjaa Suomen juhlavuonna on upea saavutus. Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä tuo juhlavuosi ja luku 100 vielä sopivasti siivitti tavoitteen saavuttamista.

      Poista
  3. Selkeästi olet kirjoittanut urakastasi suomalaisen kirjallisuuden lukijana. Ja kelpo tuloksen olet saavuttanut. Päädyin itse melkein samaan tulokseen, luin 101 kirjaa, joista muutama ei oikeastaan ollut suomalainen, yksi ei liittynyt Suomeen mitenkään.

    Huomiotani herätti tuo mainitsemasi TOP 5 -luettelo. Olit lukenut kirjoja laajalta ajanjaksolta, mutta sinua miellyttivät erityisesti tämän vuosituhannen kirjat. Tulkitsen tämän siten, että olet selvästi minua paremmin kiinni siinä ajassa, jota elät. Itse muistelen eniten 1800-luvulta lukemiani matkakertomuksia!

    Minä ajattelin vielä jatkaa kotimaisen kirjallisuuden parissa, kunhan voimia löydän. Niin paljon jäi lukematta siitä mitä olin suunnitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama lukumäärä luettavaa siis sinullakin.

      Tosiaankin kaikki Top 5 kirjat olivat tältä vuosisadalta ja kolme vieläpä tosi tuoreita. Nuo valitut tekivät kaikki vahvan vaikutuksen, ja siksi ne valitsin. Canth, Jotuni, ja Sillanpääkin olivat oikein hyviä, vanhemmista, mutta ne eivät jättäneet jälkeensä samanlaista kauan säilyvää melkein järisyttävää jälkimakua. Novelleja lukuunottamatta valintani olivat historiallisia eli tapahtumat sijoittuivat menneisiin aikoihin.

      Kotimaisen kanssa on hyvä jatkaa, niin minäkin aion, sillä mieleistä luettavaa löytyy, mutta tänä vuonna luen varmasti muutakin.

      Poista
  4. Hieno saavutus Paula :)
    Onnittelut sinulle!
    Kotimainen on päätynyt itsellekin luettavaksi viime vuosina useampaan kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Tämän vuoden aikana tuli kotimainen kirjallisuus jotenkin paljon tutummaksi, muutenkin kuin lukemieni osalta, ja nyt on vaikea tarttua ulkomaisiin. Mutta eiköhän se tästä...

      Poista

Kiitos kommentistasi!