Kokoelman novellit sijoittuvat yhtä lukuunottamatta kaikki maaseudulle, useimpien päähahmot ovat miehiä ja toimivat perinteisen miehisissä puuhissa. Keskiössä on miehen suhde naiseen, monesti siinä on jotain, joka hiertää tai on kerta kaikkiaan, peruuttamattomasti, mennyt vintturalleen. Osa novelleistä päättyy dramaattisesti, yhdellä taitaa olla kuta kuinkin onnellinen loppu, ja viimeisen novellin nuorta tyttöä hymyillyttää varsin toiveikkaat ajatukset tulevaisuudesta.
Koskettavin
on niminovelli Hurmuri. Joukko miehiä tekee mökillä maalausurakkaa, joka oli syksyllä jäänyt kesken, heidän joukossaan Hurmuri, "parikymppinen hujoppi, tiukat farkut, tennistossut, ruutupaita ja hartioilla roikkuva pikimusta tukka". Koulussa Hurmuri on päästetty joka vuosi luokaltaan, on oppinut lukemaan ja tekemään yksinkertaisia laskutehtäviä. Hurmuri saa tytön kuin tytön lääpälleen komealla ulkomuodollaan, nyt hän päättää yrittää Liisukkapientä, joka tulee maalausporukkaan auttamaan. Miehet laskevat saunassa, kuinka paljon järven kiertäminen kestäisi, ja Hurmuri uhoaa, että viidessä tunnissa se häneltä onnistuisi. Hän lähtee juoksemaan tehdäkseen vaikutuksen Liisukkapieneen, mutta tapahtumat saavat dramaattisen käänteen.
Miehisin
on novelli Majurin poika, jossa miehiä on kutsuttu kertausharjoituksiin metsään kahdeksi viikoksi. Tässä novellissa ei naisten ja miesten välillä ole kahnausta, vain hienoista epävarmuutta. Taneli lähtee orvokintuoksuisen vaimonsa viereltä leikkimään sotaa, kuten hän sanoo, ja orvokintuoksuisen vaimonsa syliin hän palaa, kun sodasta oli tullut todempi, kuin hän oli osannut kuvitellakaan. Siinä välissä Taneli harjoittelee, miten nyt miehet harjoittelevat. Luutnantti Säävälä karjuu ja komentaa, ja Haakana, majurin poika, saa tarpeekseen.
on novelli Omaisuuden ositus. Siinä Karmasuo joutuu tukalaan tilanteeseen ja päättää ratkaista sen omalla tavallaan. Vaimo on lähtenyt ja löytänyt uuden miehen, nyt nainen tulee taloon ja valitsee haluamiaan pöytäliinoja, vaatii puolta omaisuudesta. Karmasuo on jo tyhjentänyt navetan, teurastamon auto hakee mullikat pois. Työvoimatoimistossa ei katsota hyvällä sitä, että tilan isäntämies hakee päivärahaa, eikä lupailla mitään. Toisessa toimistossa maatalousasiamies toteaa tilan elinkelvottomaksi kaikkien direktiivien mukaan. Voiko siinä mies muuta tehdä kuin lähteä mateita pilkkimään?
Hattula kuvaa hyvin miehen mielenliikkeitä ja ristiriitaisia tunteita. Ei Karmasuo halua tilaa lopettaa eikä ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, mutta entinen vaimo vaatii osaansa eikä tilanpidosta yksin tule mitään. Virkailija työvoimatoimistossa ei tee työnhakijaksi ryhtymistä helpoksi, tokko mitään on tarjollakaan, kun Ahlstömiltä on lomautettu toistasataa metallimiestä. Sitten tulee työvoimatoimiston päätös kirjeessä ja samalla kertaa kirje asianajajalta omaisuuden osituksesta. Karmasuon mielessä humahtaa.
Monenlaisten ristiriitojen sävyttämää novellia peukutan sen sisältämien konfliktien ja niiden osuvan kuvauksen takia.
Markku Hattula kirjoittaa sujuvaa proosaa, hän käyttää omintakeisia sanoja ja luontokuvia. Novellien synkistä aiheista huolimatta niissä on mukana hienoista huumoria, ja jotkut dramaattiset ja järkyttävätkin käänteet saavat hieman koomisia piirteitä. Kiiltomadossa Ritva Kolehmainen kirjoittaa, että "Hattula tekee vahvaa suomalaista perusnovellia".
Markku Hattula on kirjoittanut novelleja, romaaneja, näytelmiä ja dekkarin sekä yhdessä muiden kanssa kirjoittamisen ja kirjallisuusterapian oppaat.
Markku Hattula: Hurmuri ja muita kertomuksia, 112 s.
Kustantaja: Maahenki 1999
KIRJA on kirjastosta. Helmet-lukuhaasteen 2018 alan sijoittamalla kokoelman kohtaan "41. Valitse kirja sattumanvaraisesti". Novellihaaste 2 saa tästä 8 novellia lisää ja peukutuksen kohtaan "Konflikti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!